Ekaa kertaa elämässäni olisin valmis olemaan jonkun kanssa..Valmis unohtamaan muut ..rakastamaan. <3 Mutta aina, AINA siinä on se ongelma kun tiedän että tulen satuttamaan..en nyt, vaan sitten tulevaisuudessa kun täältä pääsen pois.. En voi ajatella sitä niin yksinkertaisesti ja heittäytyä..on pakko tämän ammattini takia ajatella tulevaisuutta ja sitä mikä minua vielä odottaa tuolla jossain.. Sen takia tekee niin kipeää jos taas käy samoin kun viimeeksi..joutuu luopumaan ihanimmasta ihmisestä..Se sattuu..
Haluisin niin kovin herätä aamuisin ihanan vierestä..Ja päivät on kirkkaampia ja yöt kauniimpia jos ne jakaa jonkun kanssa. Ootan kokoajan viestiä, puhelua..Ja sitä, että tämä kaikki riittäisi tällä hetkellä..Miks ei vaan voi olla ilman mitään kummempaa..?..
Ja niinkun ennenkin, pakko on vaan koittaa taas unohtaa jos ei pysty olemaan näin.. Vitti viimeeks saikulle jouduin kun menetin.. En kestäis sitä nyt.. :"(
Anteeksi <3..