Olen onnellinen, löysin ihmisen joka antoi aikaa löytää ja oppia mitä rakkaus on. Vieras käsite minulle, joka on koko elämänsä ollut kaikkien kanssa mutta silti yksin. Mutta nyt tiedän, ja en voi kuvitella elämää ilman Migua.
Mutta toisinaan tulee hetkiä, esim.äsken, jolloin en tiiä mitä tekis kun ahdistaa. En osaa tehdä oikein, en osaa sanoa oikeita asioita ja olen kaukana sieltä missä on koti.
Minulla on nyt uusi koti, muutin keskiviikkona, mut aikaa tämä vaatii että tottuu tähän. Ja se on niin sanoinkuvaamattoman raskasta välillä ymmärtää ja alkaa rakentaa sitä uutta "omaakin elämää" tänne.. Tuntuu yksinäiseltä välillä.. Mut tiiän et tää menee ohi ja saan uusia juttuja täältä ja semmoi..