IRC-Galleria

Mikä se on niin hankalaa noissa lavatansseissa?

Mies: En osaa askeleita
Totuus: Iha sama mitä siellä kävelee, naine tulee perässä. Fiilis o kuitenki tärkein.

Nainen: En osaa askeleita
Totuus: Iha sama, ei osaa miehetkää, pitää vaan mennä perässä.

Mies: Astun kuitenkin toisen varpaille.
Totuus: Se on naisen vika, mitäs jäi alle.

Nainen: Toinen astuu kuitenkin varpaille.
Totuus: Iha oma vika, mitäs jäit alle!

Nii. Että mikä sen mukavampaa! Mies saa tehdä mitä huvittaa ja nainen vaan antautuu vietäväks :) ....aihe siis edelleen lavatanssissa ;>

Kävin sitte työreissulla vkoloppuna. Työpäivän jälkee teki mieli omppusiideriä (toim.huom. normaalisti menee III öl). Kaveri lupas tulla hakemaan ja viedä johonkin, että tietää kuulema hyvän paikan. Oli sitte auto rapun eessä oottamassa. Ajettii Kotkan suuntaan, olin sillee o_O että eikö Hkistä löydy hyvää siduu...Päätepysäkki: Haikon Kartano. Tulipaha käytyä. Magee mesta! Ehottomasti oli käymisen ja siiderin arvonen paikka ;)

Tulipa sitte vietettyä vähä valmistujaisia ja synttäreitä ja semmosta ;) Hauskat kemut oli. Kiitos kaikille ihanille rakkaille jotka kävivät paikalla! Ja niillekki kiitos jotka muistivat muuten vaan :)

Nyt oon sit valmistunu! Jos joku ei vaikka sitä tienny! Hyvä minä! ;)

Ei se ettet halua ajatella,
sitä tarkoita ettei olis tunteita.
Hoet vaan etten saa pilata,
sitä mitä oot saanu rakennettua.
Vaan et taida edes huomata,
että ne on sun omia tunteitas,
jotka aiheuttaa epävarmuuttas.
Oot vielä täynnä mun rakkautta,
vaikka sen kieltää haluat.

Sanoit ettet tienny mun tunteista,
vaikka viivyit mun kainalossa.
Nyt et uskalla sydäntäs kuunnella,
vaikka se voisi oikeassa olla.
Ei se rakkaus mihinkään katoa,
etkä voi totuutta loputtomasti paeta.

Luuletko ettei sellaista ole olemassakaan,
mistä ei suutaan avata saa?
Ei se saa mua katoamaan,
että hän joutuu mut sulta salaamaan.
Häntä et saa kokonaan,
et milloinkaan.

Hän mut pitää haluaa,
vaikka koittaa saada sut muuta uskomaan.
Valheita vaan joudut kuulemaan,
jos et suostu totuutta silmiin katsomaan.
Suotta siitä suuttumaan,
jos joku häntä rakastaa.

Koskaan ei tule sitä sulle kertomaan,
kun taas takaisin kotiin matkustaa.
Rakkaudessaan ja kaipuussaan,
kauneimmissa unissaan luokseni palaa.
Vaan et sitä koskaan tietää saa,
hän ei suostu siitä sulle puhumaan.

Hän kantaa muistoja mukanaan.
Hänen ihollaan, kosketuksessaan,
sielussaan ja huulillaan,
hänen sydämen huoneissaan,
syvimmissä tunteissaan,
koko olemuksessaan,
hän kantaa minua mukanaan.

Vain sydäntään paikkaamaan,
hän sinut haluaa,
voidakseen unohtaa,
rakkauden joka ei kuole koskaan.
Sinut tarvitaan tuskaansa poistamaan,
voidakseen ehjänä palata maailmaan.

Hän saa sinut luulemaan,
että tuntis jotain sua kohtaan.
Hän alkaa uskomaan,
että rakkauden saa kaipuuksi muuttumaan.
Vaan unohtaa hän ei voi milloinkaan.

Sanomaan ei pysty koskaan,
ainoastaan salaamaan.
Viereltäni aamuun usvaiseen heräämään,
kainalooni lämpimään käpertymään,
siihen hänen sydämensä jää.

Minun rakkauteni,
Sinun sydämessäsi.
Minun sydämessäni,
Sinun rakkautesi.

Katson sielusi peilistä,
kuvaa kaunista meistä.
Näen rakkautemme parantavan,
toisiamme suojaavan.

Minä rakastan Sinua,
ei sitä mikään muuta.
Teen kaikkeni,
voidakseni olla kanssasi.

Tämä on Sinulle Rakkaani,
jotta muistaisit että asut aina sisälläni.
Haluan vain Sinut tähän maailmaan,
elämääni kaiken jakamaan.

Päivää :)

Vuos sitten tähän aikaan oli tiukka tipaton menossa...nyt sitten joku ihan muu poissa käytöstä :) Ajokelit oli ja meni, vaan joutaa se talvi välillä ollakkin...Vielä kun tulee jäät ni nousee varmaan kelkkakuume.

Aattelinki kirjotella joulupukille: "Rakas joulupukki, voisitko tänä vuonna viedä kaikki turhat tavarat joillekkin niitä enemmän tarvitseville ja tuoda tilalle yhden, sopivan ja vauhdikkaan kelkan, paljon lunta ja kestävät jäät." Vaan väittäähän ne jotkut ettei pukkia ole olemassakaan...

Semmosta :)

Se on mukavaa kun joku huomaa ettet oo ollu jossain pitkään aikaan, niinq vaikka täällä :) Emmä mihkää oo kadonnu, taaskaa. Nyt o vaa kesä, töitä jne. ni ei aina muista että vois vaikka avata konettaki :) Kiitos huolenpidosta!

Tulipaha eile käytyä vähä ajelemassa...tuli lähemmäs 200km mittarii matkalla ei minnekkään. On se mukavaa, ei siitä pääse mihkää. Sattu hyvä kelikin, sopivasti viilee mut aurinkoine :) Täytyy toivoo ettei siitä tarttis luopua, pyörästä...ikinä :)