Pink Floyd - Comfortably Numb
Tätä kuunnellessa (jotain ehkä 'bout 10 kertaa putkeen) tuli aivan ihmeellisiä nostalgisia fiiliksiä. Nyt olen vakaasti sitä mieltä, että on ihan perseestä olla 18-vuotias. Miksen voi olla taas vaikka 13v? Lapsellinen, huoleton, naiivi... Täysi sekopää. (ihan kuin en olisi kaikkea tuota nykyäänkin) Ihan itketti ajatella, miten vaikeita seuraavat vuodet tulee olemaan. Järjetön vastuu, työelämä, kunnon opiskelut... Ei mulla jumalauta kestä pää sitä kaikkea. Apua!
Olisko semmosta nappia, jota painamalla olis taas pikkulapsi?
Vaikka sitä nyt on elämässä kaikkea ihanaa, mitä ei missään nimessä vaihtaisi pois, kaipaan jatkuvasti sitä ehdotonta huolettomuutta, mitä elämä oli joskus. Nykyään tuntuu, että viikolla on vain koulua ja ainoastaan viikonloppuisin on mahdollisuus elää. Mutta mutta. Tämän kanssa pitää vissiin vain opetella elämään.
Mutta miksi?
Uusimmat blogimerkinnät
- Heyhey... 27.08.
- The All-American Rejects - Gives You Hell 23.08.
- muah 30.06.
- Thorazine Corazon 23.06.
- "puhu mitä puhut, mut juoksemista Ã... 10.06.
- Ihmisenpyörä 07.06.
- [Ei aihetta] 31.03.
- [Ei aihetta] 24.03.
- tykki, tykimpi, tykein _ikinä_! 14.03.
- [Ei aihetta] 09.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (11)
- ▶ 2009 (148)
-
▼
2008 (75)
- ▶ joulukuu 2008 (14)
- ▶ marraskuu 2008 (21)
- ▶ lokakuu 2008 (16)
- ▶ syyskuu 2008 (9)
- ▶ elokuu 2008 (3)
- ▶ heinäkuu 2008 (3)
- ▶ kesäkuu 2008 (4)
- ▶ toukokuu 2008 (3)
- ▶ huhtikuu 2008 (2)
- ▶ 2007 (2)