(tässä keskustelee veljekset, ei vain toinen heistä.)
Veljeni,
annathan anteeksi.
Anteeksi, että kärsit takiani.
Anteeksi, että aiheutin tuskasi.
Satutin tunteitasi
ja särjin sydäntäsi
joka kerta sinut nähdessäni.
Nyt kadun
kun katson kasvojasi,
noita sinertyviä huulia
ja silmiä,
joissa elämäsi laukkaa.
Lupaan, että itken haudallasi,
tuon kukkia ja rukoilen.
Olethan kanssani,
etkä ikinä poistu luotani?
Veljeni,
älä ole pahoillasi,
sillä annan kyllä anteeksi.
Tulin takaisin vuoksesi,
enkä kadu päätöstäni
sillä olethan veljeni,
olet ainoa perheeni.
Siis älä jää suremaan,
älä haudan ääreen poraamaan
tai vuokseni rukoilemaan.
Lähden tänään luotasi,
mutta emme sano hyvästi,
sillä tulen vielä luoksesi
ja otan sinut mukaani
sinne mistä tänään tulee kotini.
Tulen kuolemaan rauhassa.
Rakastan sinua, veljeni.