Vein leeviä ulos...
Pari sataa metriä kotiin...
Päätän kävellä pari askelmaa rotvallinreunaa...
Astuin sitten harhaan ja *links, jalka nyrjähti, Leevi säikähti ja vetäs mut mahalleen.
Ei muuta ku äidille soittaan ja se hakee mut.
Nauretaan.
Housut (lempparit) polvesta puhki, polvi haavoilla hiekkaa täynnä, kyynärpäässä asfaltti-ihottumaa ja jalkapöytä turpoo.
Vitun hienoa, ku sunnuntaina provinssirock ja 2 tanssituntia jäljellä!!
Kattoo sitten mikä on tilanne aamulla.
Mutta kyllä se koira vaan on uskollinen eläin!
Leevillä oli kauhee hätä kotiin ja pelästy ku kaaduin, mutta siihen vierelle se palas ja siinä se pysy siihen asti ku äiti tuli.
Siinä sit istuin puoliks ojassa ja Lassieni makas vieressä.
Hieno eläin koira on. <3
...että sellasta TAAS kerran...