Bussilla voin kulkea kaupungissa,
junalla myös hieman kauemmissa.
Laivalla lähemmäs ulappaa,
mutta pilviin tahdo en kurkoittaa.
Ihmistä luotu ei lentämään,
en siipiä selässä nää.
Silti lentokoneilla ilmojen halki
tahdomme yrittää.
Kun maa altamme katoaa,
myös järki päästämme putoaa
ja vaikka ideaa väitämme fiksuksi,
se päättyypi katastrofiksi.
Ja enpä voi kuin naurahtaa,
kun lentokone maahan tipahtaa.
Enkä sääli mä yhtäkään uhria
eikä ole päiväni pilalla.