miten paljon olenkaan muuttunut,
vuosien saatossa kasvanut.
Miehiä tullut ja mennyt,
toiset rakastaneet,
toiset satuttaneet ja rakastaneet.
Muttei ole sanomatta paras,
vain yksi mies voi nostaa myrskyn,
joka kestää loputtomiin.
Unettomana istun tässä,
miettien olenko löytänyt onneni.
Saisinko nauttia elämästäni vihdoin,
pelkäämättä mitään tulevaa.
Kuljenko tietä oikeaa,
teenkö oikeat ratkaisut?
ehkä se taas selviää,
kun jaksan odottaa lisää päiviä,
viikkoja,kuukausia,vuosia?
Kauniita unia <3
*käpertyy kainaloon lämpimän peiton alle*
Aknestik - Oikea
"Olin elänyt jo monta elämää
kun satuin sinut näkemään
väkijoukossa katseet kohtaavat
ja saman tien sä katoat
jos ei sitä oikeaa
oikeasti olis olemassakaan
kuka viittis laivoja rakentaa
ei ruoka maistuisi milloinkaan mä tahdon
samaa mitä sinäkin
oot olemassa siellä jossakin
ja jotakin ootat sinäkin
ja niin ootan minäkin
että vihdoin sinut löytäisin
jos ei sitä oikeaa
oikeasti olis olemassakaan
kuka viittis laivoja rakentaa
jaksaisko mihinkään matkustaa mä tahdon
sun kanssas tän elämän
ei sen arkea kummempaa
tarvis kai ollakkaaa
viis lasta laitettais
ja sit maalle muutettais
jos ei sitä oikeaa
oikeasti olis olemassakaan
kuka viittis laivoja rakentaa
ei ruoka maistuisi ollenkaan
jos ei sitä oikeaa
oikeasti olis olemassakaan
harmaina päivät satais vaan
jos en koskaan sua tapaiskaan
mutta kyllä me tavataan"