IRC-Galleria

no. pääsimme nyt sitten viimein eilen serkkuni kanssa sinne serenaan ja otimme sitten ne laudat. mä en kehtaa mennä sinne enää ikinä, oli sen verran noloo. :D noh. se meni silleen että aluks en oikee osannu laittaa sitä lautaa kii niihi kenkii. no kyl mä sit onnistuin siinä. sit se kävely oli ihan kamalan näköstä ku mä meinasin kaatuu koko ajan. sitten se hissi.. kaikki varmaa vaa nauro siel mulle :D menin siihen hissiin ja se alko oikeen lupaavasti.. no siinä sivulla oli kuitenki semmone oja. no mähän luonnollisesti tipuin sinne! ekalla kerralla se nauratti. mutku se ei sit jääny vikaks. mä putosin siihen vitun ojaan varmaa neljä kertaa! kerran se meni sillee tosi hienosti et pysyin siinä ja hymyilin siinä sit semmost voittajahymyy ja aattelin et nyt mä pääsen tonne ylös asti. no sit mä kaaduin taakse päin ja tipuin sinne ojaan sillee pää alas päin! ei sieltä oikee meinannu poiskaa päästä.. :D mä en päässy sitä tyhmää lastenhissii kertaakaa kunnial ylös. joka kerta kävelin.
no. nyt olemme päässeet hissistä. kipuan sinne vitun lastenmäkeen ja istahdan sinne keskelle mäkee. sit en saakkaa sitä toista jalkaa kiinni ja mua vituttaa. no sit mä kumminki saan sen. no sitten tulee semmonen pulma et mä en pääse ylös! ku se tyhmä lauta lähti aina liukumaan ja mä en päässy pystyy. no sitten susku vei laudan pois ja sano et nyt se opastaa mua. no sitten mä pääsin ylös ja mun piti pysyä paikallani. no sehän oli varsin vaikeaa kun se lauta liikkui. "sun pitää seistä niinku paino kantapäillä" opasti susku. no mähän seisoin koko ajan sillee! ja silti se lauta liikku! no sit mä pysyin paikallani ja susku jätti mut hetkeks siihen seisomaan. no siinä mä tärisin ja koitin pysyy paikallani. no se meni oikein hienosti. sitten se laskeminen. susku käveli kasvot muhun päin ja oli sillee mun tukena. no mähän lähin liukumaan ja aloin ihan paniikissa kiljuu et mä liikun! susku koitti sanoo et pistä se paino kantapäille. no ei se ollu nii helppoo. mä kumminki sain jarrutettuu. ja sitten kokeilin sitä ohjaamista. se oli aika siistiä. yhessä vaiheessa käännyin sillee et laskin niinku sillee jännästi. emmä sitä osaa selittää mut siis sillee sivuttain. no tietenkää en osannu jarruttaa. mut ohjaamine meni ihan lupaavasti.. no tietysti olin rähmälläni siel maassa mut ei sattunu. tätä sitten jatkui jonkin aikaa. sitten yhdessä vaiheessä tajusin että se nouseminen on paljon helpompaa jos on niinku selkä menosuuntaan. sit mä laskin siel sillee "väärinpäin" se oli aika helppoo. kerran laskin jopa ihan yksin, ilman suskun apua. olin kyllä ylpeä itsestäni. ja.. silleen. tänäaamuna kun heräsin olin aivan jumissa. jalat oli kipeet. kädet oli kipeet. ja sit sattu perseesee ku istu. ja mutsi viel päätti et nyt lähetään ulos reippailemaan. tietysti yritin sanoo etten pysty liikkumaan, mut ei se uskonu. sinnehän sit lähettii. ainiin. sitten olin perjantain ja lauantain välisenä yönä minkalla ja oli aika kivaa. ^^ uusikaamme tämä taas joskus.

nyt minulta loppuu kerrottava..

eli heipa rakas päiväkirja <3

onneks tää on nii pitkä et kukaa ei jaksa lukee. :) siinä mielessä hieno juttu, koska kukaan ei saa tietää tästä tapahtumasta ^^

heipa uudestaan <3

aijoo. mul on vieläki kaikki paikat iha jumis.

heipa vikan kerran <3