IRC-Galleria

Meijän koira on mielenvikanen, aina se on ollu. Mut se ei oo koskaan hyökänny ihmisen kimppuun. Katottiin Lauran kanssa lehvaa telkkarista niin Pongo alko haukkumaan. Menin sen luokse ja silitin ja lässytin sille ja se heilutti häntäänsä. Sitten en ollu varma murahtiko se vaiko huokas, mutta aloin nousemaan kumminkin ylös. Siinä samassa se tarras mun kurkkuun. Aattelin ekaks että jaaha, nyt mää sitten kuolen, kun kuvittelin että multa on menny valtimo. Pidin kättä kaulan ympärillä ja huusin Lauraa. Se käski menemään porukoitten luokse, ne oli sivurakennuksessa. Äiti, Iskä ja minä lähettiin terveyskeskukseen. Äiti hätäili ettei mun jäykkäkouristus rokotus oo voimassa, mutta onneks se kumminkin oli.

Valkoseen takkiin pukeutunut tyttö tuli avaamaan oven. Iskä jäi käytävään oottamaan, äiti halus tulla mukaan. Menin makaamaan siihen tuolin/pöydän päälle ja otin automatkan kurkun ympärilläni olleen verisen pyyhkeen pois. Hoitaja kauhisteli miten syvä haava oli, ja meni soittamaan jollekkin mieslääkärille joka tuli pienen hetken päästä. Suurempaan haavaan tartti kuulemma laittaa tikki. Se lääkäri selitti että sitä haavaa ei saa kumminkaan vetää ihan kiinni, koska jos se alkaa mätimään niin se mätä pääsee pois sieltä haavasta. Siinä vaiheessa olin että joo tota yök. Hoitaja sano että "ihan sellanen näpsäkkä vaan laitetaan" Sitte ne tunki sen puudutuspiikin mun kaulaan. Vihaan piikkejä. Sitte ne laitto sellasen epämukavan lapun mun naamalle jossa olin kaulan kohalla reikä. Sitte ne ompeli sen kiinni. Se sattu, koska vasta kotimatkalla se puudutus alko tehoomaan.

Eniten mua kuitenkin pelottaa Pongon puolesta. Tiedän että se on ihan hullu, mutta on siihen ihan syykin, kun sitä on hakattu sun muuta entisessä paikassaan. Mää en kumminkaan halua että sitä tapetaan. Varsinkaan kun tässä ei käyny ton pahemmin. Äiti vaan jankuttaa että jos se kerran jonkun kimppuun hyökkää, niin sitten se hyökkää toisenkin kerran.

Hyi antibiottiilääkkeet on pahoja.