IRC-Galleria

Eli raportti reissusta, jona todistimme Uniklubin "Töissä ei viitti juoda -tour 2007" – kiertueen päätöstä Tampereen Klubilla. Mutta ei mennä vielä siihen, vaan palataan lauantaiaamuun. Siitä ei kyllä olekaan kovin paljon kerrottavaa, joten siirrytäänpä suoraan Riihimäelle ja kello 12:46:een. Itse kukin siirtyi H-junista InterCity 171 – junaan, jossa asetteli pienen ja sievän takapuolensa vaunuun numero 2 ja siellä istumapaikoille 17 ja 18. Tällä junalla ja näillä paikoilla Johanna ja Hilla matkasivat kohti Tamperetta, tuota ”suurta ja syntistä” kaupunkia, keskustellen rumpujen osista ja niiden soitosta, toiset naureskellen ja toiset sen näköisinä, että sitruuna oli aamupalalla maistunut.

Perillä he testasivat muutaman kerran norsu posliinikaupassa – ilmiötä vieraillen tussi- ja lippuostoksilla. Erinäisissä kaupoissa tuli juostua, ja kun Jossu ja Hilla, sekä jossakin vaiheessa mukaan liittyneet Enni, Jossu ja Jonna päättivät siirtyä pois erään suojatien edestä liikennettä tukkimasta Andiamon kulmalle, meinasi muuan bassotaiteilija ystävänsä Jarkon kanssa kävellä heidän ylitseen kello 17:22. Herra Teemu Rajamäellä ystävineen oli kuitenkin kiire viettämään lauantai-iltaa, joten juttutuokio jäi varsin lyhyeksi.

Juteltuamme mm. älyllisistä koneista ja käytyämme syömässä oikein ravitsevan ja terveellisen aterian osa lähti kohti Hämeenkyröä, osa kohti Taka-Huhtia ja osa jonnekin muualle.
Hillan mummulla piirtelimme ja kuuntelimme luontodokumenttia, joka kertoi ahmojen parittelua seuraavasta Antista. Emme tosin ole aivan varmoja kenestä Antista oli kyse, mutta meillä on omat veikkauksemme siitä. Tämän jälkeen siirryimme sohvalle katselemaan telkkaria. Siitä tarkoituksemme oli siirtyä nukkumaan, mutta Sinkkuelämää viehätti meitä aivan liikaa.
Loppujen lopuksi Jossu päätti yhden aikaan, että nyt mennään nukkumaan, joten siirryimme patjoillemme olohuoneen lattialle. Nukkumisesta ei tosin tullut mitään, koska Hillalla oli puheripuli. Tästä seurasi se, että Jossu käänsi Hillalle selkänsä, ja Hilla alkoi tökkiä Jossua selkään. Sitten Jossu ja Hilla keskustelivat vielä hetken henkeviä, kunnes kahden jälkeen päättivät alkaa nukkumaan oikeasti. Hilla nukahti saman tien ja nukkua tuhisti onnellisena siihen asti, kunnes Antti alkoi hölpöttää puhelimesta kello 03:45. Jossun uni sen sijaan oli katkonaisempaa: kello 02:15 Jossu heräsi Aksun soittamaan yksäriin. Kiukkuisena kuin ampiainen, jota on lyöty kärpäslätkällä, Jossu päätti laittaa kännykkänsä äänettömälle. Uudelleen nukahtaminen osoittautui hankalaksi kuorsaavan mummun takia. Loppujen lopuksi Jossu kuitenkin nukahti ja heräsi omaan piipittävään herätyskelloonsa kello 04:00, jolloin Hilla sai kammettua itsensä ylös vuoteestaan. Pikaisen pakkailun ja hääräilyn jälkeen he olivat valmiita lähtemään kohti bussipysäkkiä. Matkalla bussipysäkille Jossu kävi seikkailemassa heinäviidakossa toimittamassa rakennuspuuhia. Loppujen lopuksi he selvisivät bussipysäkille ja, ihme kyllä, jopa bussiin. Bussissa Hilla valitti töykeästä kuskista, mutta Jossu sanoi, ettei se ollut mitään verrattuna Haminan kiroileviin bussikuskeihin.

Lopulta he löysivät itsensä Klubilta, jossa huomasivat asfaltin olevan märkä ja pashaa tulevan taivaan täydeltä (taitaa olla pääsiäinen tulossa…). Pian Klubille saapui myös Jonna. Ensimmäinen parituntinen näiltä neitokaisilta sujui rattoisasti leikkien lastenleikkejä sekä laulaen Uniklubia. Lopulta Enni ja Jossu saivat itsensä kerättyä ”vessareissulta” ja saapuivat Klubille noin kello 08:15. Tällöin paikalle oli kerinnyt jo eräs toinenkin jonottelija, mutta hän ei kuulu tähän tarinaan.
Jossakin vaiheessa Hilla päätti ruveta piknikille ja söi hyvillä mielin kissanruokaa. Vain puolet kissankarkeista päätyi pureskeltuina Klubin portaille.

Vähitellen porukkaa saapui paikalle lisää ja jonotteluun kuuluivat myös useat varpaiden lämmittelyt. Porukkamme kasvoi viidestä hengestä lähemmäs kymmeneen henkeen. Kun varpaamme alkoivat jo olla pakastelihaa, saapui muuan basisti puolituntia myöhässä soundcheckiin. Tästä seurasi se, että ovien aukeaminen viivästyi. Osa suunnitteli jo vaativansa Teemulta korvauksia: toiset jokaisesta menetetystä varpaasta, toiset taas varpaiden hautapaikan maksusta.
Varpaita ei kuitenkaan menetetty ja sisällekin päästiin melkein sujuvasti. Mitä nyt ääni oli käheä jo ennen keikkaa pienestä huutamisesta. Ihmiset ovat tottelemattomia.

Sisällä aloimme toteuttaa missiotamme, ja iskimme jesarit naamaan. Koetimme ensin laittaa ilmeillä varustetut jesarit, mutta tussi päätti murentua ja meidän täytyi tyytyä kuviottomaan jesariin. Mission toteuttaminen oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä yhteiskuvan pyytäminen teippi suun edessä ei ole helppoa. Hilla koetti Jannelta kuvaa pyytää, mutta herra vain nauroi ja lähti pois. Ei tainnut kysymys kuulostaa aivan ymmärrettävältä… Emme kuitenkaan luovuttaneet, sillä emme ole niin neuvottomia kuin Jossun kotikylän nimestä voisin päätellä, niinpä Hilla siis kirjoitti käteensä ”päästäänkö me yhteiskuvaan?”. Bändin jäsenet olivat kuitenkin siihen oivallukseen kuluneen viiden minuutin aikana kadonneet, joten päätimme laajentaa missiota menemällä muidenkin bändien kanssa yhteiskuviin. Ensimmäiseksi ”uhriksi” joutui Sammy Black, joka uskalsi vain nyökytellä päätään pelokkaan näköisenä. Hänen äitinsä ei tainnut opettaa, ettei toisia saa osoitella (etenkään aseilla). Seuraavaksi tielle sattui sopivasti Katra, joka kohteliaasti tiedusteli emmekö aio puhua tänään mitää.

Pian sen jälkeen pitikin siirtyä takaisin pihalle. Pihalle pääseminen tuotti hieman vaikeuksia, sillä ihmiset aikoivat reilusti pitää sen hetkisen paikkansa jonossa välittämättä siitä, että Hilla ja Jossu olivat tulleet Klubille useita tunteja ennen heitä. Lopulta pihalle kuitenkin päästiin ja omat paikatkin löytyivät jonon kärjestä. Pihalla oli yhtä kylmä kuin aikaisemminkin, mutta sisällä sukkamme olivat ehtineet jo kuivua, joten varpaamme eivät muistuttaneet pakastelihaa kuten aikaisemmin sisälle pääsyä jonotettaessa. Onneksi myös jonottelu sujui nopeasti, eikä kylmä ehtinyt tulla vielä kovin pahasti. Kun ovet vihdoin aukesivat, oli iloisia ja ei niin iloisia yllätyksiä. Ensimmäiseksi tuli iloinen yllätys, joka oli se, että sisään päästettiin vain viisi ihmistä kerrallaan ja he saivat mennä rauhassa paikoilleen. Mutta ikävä yllätys tuli vastaan, kun Hilla oli menossa jo saliin. Pieni laukku, joka Hillalla oli mukanaan, oli kuulemma liian iso ja täytyi jättää narikkaan. Eksoottista, että laukku oli liian iso, sillä muutama ihminen sai tuoda saliin vielä isomman laukun… Joka tapauksessa sisälle päästiin ja saatiin todella hyvät paikat keskeltä eturiviä. Ennen varsinaisen Talvipotpurin alkua kävivät kaikki eturivin kaverukset vielä pakollisilla vedenosto- ja vessareissuilla, ja Jossu oli nukahtaa ennen Essentian aloitusta, mutta kun Essentia vihdoin aloitti keikkansa, ei nukahtaminen tullut enää Jossulle mieleenkään, sillä eturivissä ollut porukka sai toden teolla väistellä ja pelätä Essentian laulajan Joonaksen huitomista mikkiständillä ja erinäisillä ruumiinosilla. Toisen biisin jälkeen Joonas päätti haastatella Hillaa ja Jossua. Vastaaminen ei ehkä sujunut aivan selkeimmin, ja Joonas saikin kysymyksiinsä vastaukseksi vain nyökyttelyä, ynähtelyä ja peukkujen näyttelyä. Mitään muuta kertomisen arvoista ei ole, paitsi että vaaratilanteet jatkuivat keikan loppuun asti.

Pian verhot sulkeutuivatkin, mutta kauaa ei niitä kiinni pidetty, sillä pian keikkansa aloitti Katra.
Joonaksen riehumisen jälkeen Katraa katseli jopa mielellään ja keikkaan pystyi keskittymään. Ennen huonolta vaikuttanut Katra olikin ihan kuunneltavaa musiikkia, vaikkei herättänytkään sen kummempia tunteita. Jossu innostui viimeisen biisin ensimmäisten tahtien aikana jopa repimään teipin pois suunsa edestä, mitä Hilla kummasteli. Pian Hillallekin kuitenkin selvisi, että biisi oli Pocahontas-elokuvasta tuttu Tuulen värit, josta Jossu tykkäsi. Katran poistuessa verhot jälleen sulkeutuivat ja oli aika odottaa illan kohokohtaa, Uniklubia.

Roudaustauko lavalla tuntui pidemmältä kuin ennen aikaisempia esiintyjiä, ja kun Uniklubi vihdoin aloitti keikkansa, olivat verhot ensimmäisen muutaman tahdin ajan vain raollaan niin, että Jossu näki lavalle, mutta Hilla ei. Teippasimme ensimmäisten kahden biisin ajaksi suumme tiukasti kiinni, ja kommunikoidaksemme Jussin kysellessä niiden välissä meininkiä näytimme yhtä peukkua, jos yleisö kiljui hiljaa, ja kahta peukkua, jos desibelimäärä yleisön keskuudessa kasvoi korkeaksi. Loppukeikan kronologisesta järjestyksestä meistä kummallakaan ei ole muistikuvaa, joten kerromme mitä muistamme. Jussi heitti omasta mielestään parhaimman välispiikkinsä ikinä, jolloin Teemu alkoi hihittää. Nauru kuulosti siltä, että Teemu veti sikaa hännästä saaden sen vinkaisemaan. Tämä sai puolestaan Jannen hörähtelemään. Jossakin vaiheessa keikkaa oli tarkoitus aloittaa seuraava biisi, mutta biisi loppui ennen kuin se ehti edes alkaa, sillä Jussi naurahti kuuluvasti mikkiin ”Eipäs soitetakaan, ku rumpalilla on tilanne päällä”. Tilanteesta seurasi virvelinvaihtotauko, jonka aikana Antti seisoi kädet puuskassa rumpujen takana vahtien tarkasti Tonin työskentelyä samalla, kun Janne soitti jazzia ja Teemulla sekä Pasilla oli omat sooloiluosuutensa. Toni sai viimein virvelin vaihdettua ja keikka pääsi jatkumaan. Varjot-biisin jälkeen Jussi päätti käydä istumaan lavan reunalle selkä yleisöön päin, josta seurasi ylimääräistä salamavalojen räiskettä. Pian Jussi kuitenkin jo nousi ja alkoi spiikata seuraavaa biisiä, joka oli Kiertää kehää. Loppukeikka aina encoreen asti sujuikin varsin mallikkaasti jammaillen ja kestimmepä jopa pystyssä, vaikka kunto alkoikin jossain vaiheessa pettää. Huomenna-biisi meni vielä perusmeiningillä, mutta sen jälkeen tulivat monta vuotta Uniklubin roudarina toimineen Tonin jäähyväiset. Aluksi Toni soitti Teemun tilalla Totuus-biisin bassot, jonka jälkeen koko bändi meni enemmän tai vähemmän itku silmässä halailemaan Tonia. Keikka oli saatu kunnialla loppuun ja yleisössäkin oli haikea tunnelma, olihan Toni monille tuttu mies bändin taustajoukoista.

Keikan jälkeen laitoimme taas teipit naamaan, ja lähdimme seikkailemaan. Reissu tyssäsi kuitenkin heti, kun Hilla näki Tiian juoman, ja meni pyytämään Tiialta juotavaa. Parin kulauksen voimalla Hilla hiihti ostamaan itselleen fantaa. Juuri, kun Hilla oli saanut fantansa, joku naputti Hillaa olkapäähän ja pyysi päästä ohi. Ja kukas muukaan se olisi ollut kuin Teemu, joka päätti kaiken lisäksi melkein jyrätä Jossun. Jossu kuitenkin tajusi tilanteen, ja pyysi yhteiskuvaa, johon Teemu suostui todennäköisesti vain Jossun pelästyneen ilmeen takia, olihan Jossu juuri ollut joutua Teemun jyräämäksi. Saimmepa siinä sitten ainoan yhteiskuvan, johon Teemu suostui siinä.

Pian tuon kuvan oton jälkeen järjestyksenvalvoja tuli häätämään ihmisiä ulospäin. Niinpä Jossu ja Hilla siirtyivät ihmismassan mukana narikalle, ja kaikki tavarat saatuaan siirtyivät pihalle. Hetken pihalla kökittyään Jossu halusi takasin Hillan mummulle, ja Hillakin suostui tähän pienen uikutuksen jälkeen. Siispä otimme suunnan kohti bussipysäkkiä, jonne sattui juuri tulemaan oikea bussi. Loppumatkasta soitimme Merjalle ADHD-puhelun, ja melkein heti Hillan mummulle päästyämme aloimme nukkua.

Aamulla Hillan mummu herätti meidät yhdeksän ja kymmenen välillä. Söimme aamupalan, jonka jälkeen aloimme kirjoittaa raporttia X. Vähän vaille yksi matkasimme bussipysäkille, ja reissasimme keskustaan. Keskustassa tiemme erosivat kello 15:07 eri suuntiin. Jossu lähti Jossun ja Tiian kanssa kohti Kouvolaa ja siitä edelleen Haminaan, ja Hilla taas puksutteli suoraan Järvenpäähän.

KIITOKSET:

Anni
Antti
Emmi L.
Emmi M.
Enni
Hilla
Janne
Jonna
Jossu K.
Jossu V.
Jussi
Mandy
Merja
Nora
Pasi
Suski
Sussu
Teemu
Tiia
+ muut

Ja erityiskiitokset ansaitsee Toni, jota emme tule koskaan unohtamaan. Ainoa alkuperäinen Uniklubin monitorimies.