IRC-Galleria

tanaan oli vapaapaiva joka kului trekille varusteita turistikaupunginosasta hankkiessa lahinna. kaikkea hienoa ja tarpeellista loytyikin, housut joista saa sortsit, fleecehuppari hiippahupulla, pipo, lapaset, jakkihuivi... siella nakyi paljon taas kerjalaisia, jalattomat ja aidit pikkuvauvoineen ja imppaavat lapset ovat kurjimpia nakyja...nyt illalla seikkailimme sahkokatkoksen vuoksi naapurialueelle nettiin. meilla piti olla tanaan synttarit kahdelle kamppikselle, mutta paivansankari vatsataudissa, joten on yritettava toiste uudestaan... huomenna koitamme vapaapaivanamme terveiden porukalla lahtea kaymaan apinatemppelissa. tiistaina sitten on viimeinen tyopaiva shining homessa, surullista. ne lapset jaavat kylla sydameen. mutta kaymme siella toki viela pistaytymassa ennen suomeen paluuta. pakkausoperaatio on myos edessa viimeistaan tiistaina, koska ke aamuna lahdemme matkaan kohti pokharaa(kyla) ja trekkireittia aamukuudelta. tayttakaa merkinnat kommentoilla ja sahkopostiosoite maileilla suomikuulumisineen silla valin kun olen poissa:) kuulumisiin!

jatkuu ti 13.3 jostain syysta tama ei lahtenytkaan, ihmeelliset ovat internetin salat, katmandussa eritoten. tanaan oli viimeinen tyopaiva, haikeaa. saimme lapsilta paljon kortteja ja paperista taiteltuja ruusuja. leikittiin lasten toivomia leikkeja, joita olimme heille opettaneet> tahtihippaa, peittonimileikkia, karhu nukkuu... he maistelivat meidan tuomia fazerin parhaita ja omareita ja tykkasivat. aiotaan menna viela kylassa kaymaan huhti-toukokuussa ennen suomeen paluuta tuolla viela. trekin jalkeen sahara homeen tomin kanssa. eilen kiersimme tomin kanssa muiden toipuessa vatsataudista temppeleita. kaupallisuutta, kurjuutta, prameutta-pyhyys tuntui kylla ihan hukkuvan noiden alle mielestani niissa paikoissa. eka paikka oli sellainen missa hindut polttavat kuolleet ruumiit, onneksi emme nahneet ruumiita. on vanhimman pojan velvollisuus tuikata tuli kuolleen vanhempansa oljyttyyn suuhun, se on tosi karua. tirtha joutui tekemaan sen 15-vuotiaana isansa kuollessa, ja ajatteli vuosia siita eteenpain, etta uskonto ei ole ihmiselle hyvaksi ja sitten han loysi kristinuskon. paikassa oli paljon nahtavaa kylla. nimittain oli sellaisia vanhoja munkkeja, joilla rastat(loksit) ulottuivat jalkoihin saakka, ja parta oli kunnioitettavan pitka myos. maalatut kasvot ja varikkaat kaavut. lisaksi siina vieressa oli ns. takalainen vanhainkoti, ja siita oli kylla ilo kaukana. yli 300 vanhusta, sisalla vuoteita vierivieressa, karu ahdas kaytava ruokailutilana, homma pyorii lahjoitusten varassa, aiti teresan seuraajat liittyvat ainakin jotenkin kuvioon. mekin lahjoitimme rahaa, toivottavasti oikeasti paatyy vanhusten hyvaksi. siella pihalla vanhukset istuivat, osa piirsi, osa punoi koria, osa jutteli, osa tiiraili uteliaana turisteja. musta on kylla sekin hieman kyseenalaista etta siella oikein porraa ja kierratetaan turisteja, yksityisyys kaukana siina paikassa. toinen temppeli oli buddhalaisten apinatemppeli, apinat ja varikkaat liput, ja nakoala temppelilta kukkulan laelta oli hienoja, mutta oli siel kyl sellainen turisteilta vaan rahaa pois niin paljon kuin lahtee-meininki, joka ei tehnyt oloa mukavaksi. no, oli avartavaa nahda mutta en enaa toiste mielellani menisi. saatiin myos vahan synttareita vietettya ja herkuteltua eilen illalla, ja tana iltana mennnaan suomalaisen lahetystyontekijapariskunnan kotiin suomalaisten raamattupiiriin, kun saimme kutsun. tarjoilukin taitaa olla jotakin hyvaa meikalaista(elan karjalanpiirakoiden toivossa) :) ja huomenna nokka kohti uusia maisemia taalta katmandun laaksosta, toivottavasti paastaan annapurna base campiin sairastelematta ja tehdaan elamamme korkeusennatys. kuulumisiin!