Kauan sitten suuren kaupungin likaisimmassa ojassa asui pieni vihreä mies. Hänen nimensä oli Keimo. Kerran Keimo löysi niin paljon tyhjiä pulloja, että sai niiden panteista kymmenen miljardia rahaa. Hän tuli niin iloiseksi tapahtuneesta että riemusta kiljuen hän kirmasi kohti kaupungin keskustaa ja päätti mennä ensimmäistä kertaa elämässään…. Ravintolaan.
Keimo oli lapsuudessaan kuullut ravintoloista. Hänen äitinsä oli joka viikonloppu käynyt niiden roska-säiliöillä hakemassa pikku-Keimolle iltapalaa. Nyt Keimo, 48-vuotias banaaninkuoriin kyllästynyt sinkkumies suuntasi lähimpään gourmet-ravintolaan. Tarjoilija katsoi häntä kummaksuen mutta nähtyään Keimon miljoonat rahat hän kuitenkin ohjasi haisevan kuolaavan vihreän miehen kauimmaiseen nurkkapöytään. Keimo ei osannut lukea joten summan mutikassa valitsi menulta Paahdettua ankanrintaa, punaviinissä haudutettuja punajuuria ja kakkapökäleitä.
Hotkittuaan maukkaan aterian paljain käsin Keimo huomasi, että hänet oli ryövätty. Se perkeleen lurjus tarjoilija oli siepannut Keimo-raukan rahat hänen ahmiessa annostaan lumoutuneena. Nyt Keimo pakotettiin siihen perinteiseen hommaan, johon kaikki asiakkaat joutuvat, kun eivät löydä tarpeeksi kuvetta saappaanvarsistaan – tiskihuoneeseen. Helvetillisen kuuman ja kostean paskan keskellä Keimo hinkkasi leipälautasia teräsvillalla ja oli jo lähes nestehukan näännyttämä, kun hän näki jylisevän jättikokoisen tiskikoneen takana pienet kivat saappaat. Keimo kauhoi vettä saappaaseen tiskialtaasta ja kaatoi suuhunsa. Tämä ei ollut kannattava teko, sillä saappaiden omistaja, ravintoloitsija Mister Mahakas kärsi karmeasta jalkasienestä. Taikasaapas iski Keimoa kantapäällään otsaan, ja Keimo meni tajuttomaksi.
Keimon hautajaiset pidettiin kolmen viikon päästä, niihin saapui Mister Mahakas saappaineen sekä Keimon lemmikki Nannarapu.