katso syvälle veteen, pieni kauris, kuu möllöttää taivaalla kun nauris. Mä katsen sua veden kätköistä, lailla näkin, ja kauneuttasin tahdon mäkin koskettaa. kyyristy lähemmäksi kauris, en tahdo satuttaa. Vaan vedä sut maailmaan uuteen. silmäsi ovat suuret kun kuu, ja loistaa kilpaa sen kanssa, niinkuin ei kukaan muu. ja tuo pieni kauris tuijottaa veden pintaa, joka kiltää kuunsiltaa, ja onko näin kaunista iltaa, ennen ollut? Ja se pieni kauri kyyristyy juomaan, veden poukamaan, uomaan. Ja silloin hänet vien mukaani veden alle, toiseen mailmaan, siniseen ja avaraan. mikään ei satuta ja en pakota. ja vain avaruus on päämme päällä, kun kuljemme yhdessä pitkin kuun siltaa, sillä eihän tälläista iltaa koskaan tule ei enää.