IRC-Galleria

en olis ilman teitä mitään tässä maailmas
olisin vaan yksinäinen yksin kulkija
yksi tähti taivaal ohjaamas mun tietä
se ohjaa oikeaan ja tietää minne viedä
oon kiitollinen siitä että mul on perhe
ja kiitollinen siitä että mul on frendei
ei tartte surra ei tartte huutaa tuskasta
eikä mistäkään muusta

mä rakastuin mut kaikki suhteet laantu
tein mä aina virheet sen takii suhteet kaatu
mut virheist oppii vai oppiiko lainkaa
mul on pelkkä kaasu eikä stoppia lainkaan
en kurkota mä turhaa käpyä korkeinpaa
vaan alennun enkä lesoile mä turhaa
jotkut miettii itse murhaa
mä en nää siin järkee se on järjettömän turhaa

se on tää pimeys joka sutki pistää miettimää
jokaista sanaa mitä sanon sitte vielki nään
samat tuskat, samat viiltävät arvet
samat muistot, samat vanhat kahleet

moni käytti hyväksi teki elämäst helvettii
ehkä kävi onni ku mä siitäki selvisin
ympärillä pelkkää tuskaa ja suruu
mä tuun piiloutumaan mustaan ja sumuun

kello kymmenen äkkii juosten kotiin
pikkupoikana ei tohtinu isää vastaan sotii
äkkii nukkumaan kukaan ei kuule ”huh”
ohi päivä valmistautuen uuteen
uusi päivä koitti uudet kujeet aina
joka päivä oppii aina jotain uutta
mikä on oikeen ja mikä tääl on väärin
eikö pukki ookkaan olemas valetta tääki
äidin kasvatti isän oma poika
siskot sekä veljet oha nyt noita
on mun tukena turvaa ja hoivaa
toivon parasta rakastan teitä aina
nää vuodet kulu ja pikkupoika kasvaa
oppi elämäst oppi taistelee vastaa
tulee aikuiseks elämäst vastaa
tahtoisin palata pikkupojan aikaa

en pysty pysäyttää itteeni tält tuskalt
pitäis rakastaa mut kaikki näyttää mustalt
seison yksin neljän seinän sisäl
katson ympärille ei missään enään mitään

tummat varjot hiipii varastamal kaiken
varasti rakkauden, elämä on vaikeet
pieni liekkikään ei valaise mun elämää
ja pelkäänpä että menetän mä elämän

ollaan vartuttu ja kasvettu nyt erilleen/
mut sä oot ainoo joka merkitsi mulle tääl eniten/
ennen tavattiin ja nykyään niin vähemmän/
mut tiedän ettei ystävyys häviä meistä mihinkää/
sä tuotin onnen joka teki meistä aina yhtä/
sä olit viisaampi ja mä olin tietty meistä tyhmä/
mutta meidän ryhmä pysy aina kasassa/
ja kesälomat meni joka päivä käyden kalassa/

en pysty sulkee silmii, mä nään sen kasvot aina
se kulkee varjoissa ja vaanii niiku suden lailla
en oo ainut uhri se kulkee sunki nurkis
oo vaa varuillas ettet joudu säki uhriks

se tulee painajaisiin, ei jätä suakaan rauhaan
oon monta kertaa yrittäny juosta muttei auta
se tekee susta hullun, kuiskii sunki korvii
se kylvää surua, tuskaa ja niistä kaikist oppii

tää on vaan jotain pientä/
millä jaksaa kulkee tiensä/
usko, toivo, rakkaus/
jotka painostaa vaan meidän mieltä/
ja tietämättömät ei tiedä minne tie tääl vieki/
usko, toivo, rakkaus/
uskon parempaan et löydän tieni/
ja loppu riippuu susta eikä koskaan mistään muusta/
tartu hetkeen elämään ja älä päästä irti muista/
joskus tulee vastaan kolhuja, kahleita/
mutta niistä päästään yli pienillä arvilla/
päivä päivältä koitan nauttii mä elämästä/
mut joskus tuntuu ettei eläis tässä elämässä/
usko, toivo ja kaikkein tärkein rakkaus/
pitää meidät pystyssä ja päätetään tää hartaus/