IRC-Galleria

...vittuilee mulle.

...GRRR.

Vastaan seuraaviin kysymyksiin laulujen sanoilla/nimillä. Vastattuani haastan myös muutaman ystäväni mukaan. Tässä on niin paljon mietittävää että voin hyvin laittaa vahingon kiertämään. Listaan haastamani ihmiset omien vastausteni perään.

1. Sukupuoli?
2. Mikä on suurin unelmasi?
3. Mitä inhoat?
4. Millanen fiilis sinulla on nyt?
5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
6. Mistä asioista pidät?
7. Minne haluaisit matkustaa?
8. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/poika-/tyttöystävällesi?

1. Dingo - Nahkatakkinen tyttö
2. Klamydia - Kotikaupunkini
3. Uniklubi - Kylmää
4. Gary Moore - Friday on my mind
5. Raptori - Sukellus pumpuliin
6. Stratovarius - Falling into fantasy
7. Kotiteollisuus - Helvetistä itään
8. A-Ha - take on me´

Haastan:
Royal_joni

Lukitkaa ovet, tiivistäkää ikkunat, älkää päästäkö ketään ulos. Lintuinfluenssa on tulossa.

Ajatelkaa nyt, miten uskaltaa edes keskustaan mennä kun se on puluja täynnä! Ne puluterminaattorit tartuttavat meihin tuskallisesti tappavan taudin!! Meidän pitäisi vain katsoa vierestä kun tuo iki-ihana kanaflunssa valtaa maan. Lääkkeitä tähän Intuflenssaan, tai mikä lie olikaan, saadaan Suomeen vasta parin kuukautta sen jälkeen kun jo puoli kansaa on henkihieverissä. Reilu meininki.
En teistä tiedä, mutta mulla ainakin alkaa pian pakkomielle pestä käsiä 24/7. Heti kun tulee kotiin--> Käsienpesu.
Liika ajattelu on joskus vaarallista.

Pysykää terveinä<3

Alkasin tässä taas vaihteeksi ajatella liikaa.

Mieleeni tuli muun muassa ajatuksia elämän ainutkertaisuudesta. Toisille se on itsestäänselvyys, toiset eivät ole tulleet edes ajatelleeksi asiaa. On myös sellaisia joita ei voisi vähempää kiinnostaa.

Kaikki kannattaa tehdä harkiten, mutta ei kuitenkaan kannata jättää tekemättä. Myöhemmin voit katua asiaa. Et koskaan tule elämään mitään hetkeä uudestaan. Eli ei tule toista mahdollisuutta. Sorry.

Mutta vaikka tuntuu että olisi mokannut jonkin hetken, täytyy unohtaa se ja jatkaa eteenpäin että ei sure onnensa ohi. Jopa jokainen liike minkä teet voi vaikuttaa johonkin. Ole onnellinen pienistäkin asioista. Älä murehdi pieniä asioita. Älä odota tulevaa, älä murehdi menneitä. Elä tätä hetkeä. Menneisyyttä et voi elää uudelleen, ja tulevaisuuteen ei ole kiire. Se tulee joka tapauksessa.

Monet harrastavat muistoissa surffailua, no onhan se hetken kivaa kunnes törmää kipeisiin muistoihin, ja alkaa murehtia miksei tehnytkään niitä asioita toisin. Myös minä kuulun tähän porukkaan. Yritän päästä tästä tavasta eroon.

Mutta nyt lopetan tämän ajattelemisen.
Ottakaa ilo irti kaikesta.
Cya.

Haaste: Paljasta 5 asiaa joita pelkäät.

Eli paljastan 5 asiaa joita pelkään ja haastan viisi uutta ihmistä tekemään samat asiat:

1. Suljetut paikat
2. Ahtaat paikat
3. Pellet, clovnit ym.
4. Tulevaisuus
5. Yksin ulkona pimeässä/hämärässä.

Laitetaan vahinko kiertämään:

_RattleHead_
_Turjake_
_jansku_00_
^Sheidih^
[korppari

Onneksi olkoon voittajille.

Joka toinen Rickun kirjoittama, joka toinen minun. Aloitus: Minä.

---

Aurinko laski mäkien taa, ja teletapit menivät nukkumaan. Lego-Lasse lähti jatkamaan matkaansa kohti tuntematonta. Lego-Lasse ei enää tiennyt mihin suuntaan hän oli menossa, hänen kompassi meni rikki. "Voi jehna", Lego-Lasse sanoi ja istahti puun juureen.

"kuka kiehnää minun puun juuriani!" Kuului äreä ääni puun latvoista.

Yllättäen, puun latvasta hyppäsi albiino-rotta. "Nimeni on Kantti-Alf. Kuka sinä olet?", Rotta sanoi ja poimi kävelykeppinsä maasta.

"Olen Hiirten Hero, Lego-Lasse, Mahti Muhvi! Entä ketä lienet sinä, noin must.. Erh... Valkea...!" Lego-Lasse karjahti ja pomppasi pystyyn.

"I feel good..nanananana....ahm, anteeksi. Mikä minun pitikään sanoa...Niin! Olen Kantti-Alf, olen velho, tiedäthän?", Kantti-Alf sanoi ja katsoi kysyvästi Lego-Lassen päälle. "err..joo, velho. Onko tässä lähistöllä jotain kaupunkia?" Lego-Lasse mutisi epäröivästi. Kantti-Alf osoitti kauas kaukausuuteen ja sanoi: "Kun kävelet tuohon suuntaan, löydät kaupungin". Lego-Lasse oli hiljaa hetken ja tokaisi: "Minä tulin sieltä..."

"Ai... No... SItten... Kävele tuohon suuntaan!!!" osoittaa sormellaan jotain metsää ja virnistää. "Menet kauhukakaroiden karkkimetsän halki ja sitten kyttyrä kameli vuoren ja lopuksi..." Katsoo Lego-Lassea totisena "Viemäriliskojen, pimeän luolan....."
Lego-Lasse tuijotti pitkään rottaa, eikä saanut sanotuksi juurikaan mitään...

Kantti-Alf sanoi: "No kyllä minä voin tietty viedä sinut sinne..." Kuului vain nopea *WOOSH* ja Lego-Lasse ja Kantti-Alf löysivät itsensä oudosta paikasta. "Ei, ei meidän tänne pitänyt tulla..." Kantti-Alf mutisi itsekseen. Lego-Lasse katseli ympärilleen, ja tajusi että he ovat korkealla....Hyvin korkealla.

Kantti-Alf kikatti kuin pikkutyttö ja huusi: "Olemme mount everestin veljen kukkulalla!"

"Mount everestin veljen?" Lego-Lasse kysyi hämmentyneenä. Kantti-Alf vain nyökkäsi ja lähti kävelemään alas rinnettä hyräillen 'They're taking the hobbits to isengard' -musiikkia. Lego-Lase katsoi hetken hänen peräänsä, ja sitten hänkin lähti kävelemään rinnettä alas. Kun he olivat kävelleet noin puoli kilometriä alas päin, he löysivät luolan.

"He ovat vieneet hobbitit tuohon luolaan!!!" Kantti-Alf kirkaisi ja Lego-Lasse mottasi tätä mojovasti otsaan. "Vaikenetkos..." Lego-Lasse mutisi ja asteli epäröivänä luolaan.

Kun he pääsevät syvemmälle luolaan sieltä alkaa kuulua tasaista 'Tum Tum Tum Tum...' -ääntä. Kantti-Alf huusi "Hobbittien täytyy olla siellä!!" Kantti-Alfin huuto kaikui pitkin luolaa.
Lego-Lasse vastasi: "Voisitko hetken olla turpa kiinni? Tämä ei ole rautapiha!"
Ja yllättäen Lego-Lasse vaikeni, sillä heidän silmiensä eteen aukeni...

...se oli... Se oli!!!!! -To be continued- No ei tämä mikään kauniit ja rohkeat ole! Jatketaan.
Siis...Se oli... Se oli iso tanssiva kyrpä! No ei vaineskaan, vaan Legolas, joka ammuskeli jousellaan nuolia seinään.

Lego-Lasse katsoi silmät tuikkien Legolasta ja juoksi hänen eteensä polvillensa ja sanoi silmät kirkkaina "Olet esikuvani, elämäni suola! Kuin ensilumi talvella, kuin ensikukka keväällä!" Legolas vain tuijotti Lego-Lassea ja sanoi "Ahaa.." ja jatkoi ammuskelemista, kunnes huomasi Kantti-Alfin. "Kanttis!!! rakas ystäväni!!"

"Rakas hobbit jeesukseni! Mitä sulle kuuluu rakas tulittaja kuomani!" Kantti-Alf kirkaisi jälleen ja virnuili leveästi. Lego-Lasse päätti pysyä vain vaiti...

Legolas ja Kantti-Alf jo halailivat innoissaan, ja siinä vaiheessa Lego-Lasse sanoi "Hommatkaa hotellihuone..." Legolas ja Kantti-Alf päästivät samassa sekunnin murto-osassa irti toisistaan. Legolas yskäisi, suoristi vaatteitaan ja kysyi rauhallisena: "Mitenkäs te tänne löysitte? Minähän piilouduin tänne jo vuosikausia sitten, sillon kun ne homot.....*ÖHM* anteeksi siis sillon kun eh.. minulla oli vaikeaa..."

Kantti-Alf nauroi täyttä kurkkua. "Minä teleporttasin itseni ja tämän härskin näköisen hiirulaisen tänne, sitte me vaan käveltiin alas M.E. (mount everest) veljeä ja löydettiin tää luola!" Lego-Lasse tuijotti Kantti-Alfia ja Legolasta vuorotellen. EIkä sekuntiakaan kulunut, kun hän vain pyörtyi. Siis yksinkertaisesti vain pyörtyi. Ihan siihen niin vaan. Mitä ihmettä?


-To be continued-

Aika mielenkiintoinen päivä taas vaihteeks.

-Niin me vähä arveliltiin, arveleltiin?
-Jonna, arveltiin.
-Arvelörtiin, ÖRVELTIIN!


-Toi kuu on nyt niin hieno!
-Vielä hienompi olis jos olis täysikuu!
-Sit Jonnasta tulis täyssusi!!
-Niimpä!!
-....täyssusi?
*REEEEEEPS*


-Mä halun ton omenan mukaan..
-Olen omena, olen omena...
-MÄ HALUUN TON OMENAN MUKAAN!!!
*Jonna ottaa omenan maasta*


No woou.

Ja kiitokset [korppari .lle juomista ;DDD

Jeejee.

Elikkäs, joka toinen kohta on itseni kirjoittama, ja joka toinen on Rickun kirjoittama...Siis ensimmäinen on minun kirjoittama, toinen Rickun... jne. Got it?

---

Olipa kerran hiiri nimeltä Lego-Lasse. Hänellä oli kaunis koti kärpässienen alla, mutta hän ei ollut tyytyväinen. Hän halusi nähdä maailmaa. Hänen sisällään kuohusi seikkailijaverta.

Ja kerran hänen seikkailijaverensä virtasi pitkin pöytää, kun hän kerran kokatessaan viilsi vahingossa sormeaan. Joten hän otti ja pakkasi tavaransa, ja lähti maailmalle.

Ensin hän suuntasi itään. Matkalla hän tapasi Kilpikonna-kallen. Kallelta hän sai mukaansa hieman ruokaa sekä varusteita. Kalle sanoi Lego-Lasselle varoituksen sanat: "Vaara vaanii nurkan takana, joten varo nurkkia." Lego-Lasse oli hieman hämmentynyt, eikä oikein tiennyt mitä Kalle tuolla tarkoitti.

Lego-Lasse käveli likaisia polkuja pitkin, kunnes saapui kaupunkiin. Hän käveli tyytyväisenä taivasta katsellen, mikä oli suuri virhe, sillä Lego-Lasse oli pläjäyttänyt pienen jalkansa hirvittävän hajuiseen torakan paskaan.

Lego-Lassen kauhistuksen huuto kaikui pitkin katuja. Eräs Rotta, joka esittäytyi Ristoksi, tuli kysymään mikä Lego-Lassella oli hätänä. Lego-Lasse vain järkyttyneenä osoitti jalkaansa. Risto tajusi asian vakavuuden, ja vei Lego-Lassen paikalliseen jalkapesulaan. Pesulan täti yritti saada järkyttyneen Lego-Lassen ajatukset selkeiksi kertomalla että näin tapahtuu usein.

Lego-Lasse tuijotti tätiä silmät suurina ja huudahti sitten: "Ei hätää! Sillä NYT torakat saavat kyytiä, eivätkä pasko pitkin katuja enää IKINÄ! Mwahaha!"
Ohikulkijat tuijottivat toisiaan ja valittivat, että hiiri melusi liikaa. Mutta eihän Lego-Lasse mitään kuullut, kun ainoa ääni joka hänen korviinsa kantautui, oli hänen naurunsa.

Lego-Lassen ilme oli psykopaattinen. Hän heilutti puista merirosvomiekkaansa jonka oli saanut Kallelta ja huusi "Torakat tuomiolle!!". Kunnes Lego-Lasse oli löytäny tiensä kaupungin reunalle, ja vastaan tuli torakka. Torakka oli suunnilleen Lego-Lassen kokoinen, ehkä isompikin! Torakka kertoi nimekseen Teppo Tor Akka, Ja kätteli Lego-Lassea joka oli hiukan hämillään siitä, että torakat olivatkin herrasmiehiä/-naisia!

Lego-Lasse tuijotti torakkaa ja huudahti: "Miksi te paskotte ympäri kaupunkia?!" Lego-Lassen ilme muuttui yhä psykopaattisemmaksi ja se sai torakan hieman perääntymään hiirestä.

Torakka alkoi pelätä Lego-Lassea, joka tuli puumiekkansa kanssa yhä lähemmäksi torakkaa. Torakka alkoi huutaa paniikinomaisesti: "ARMOA ARMOA!! Pasko ympäri kaupunkia enää mä en! Pidän kokouksen kanssa torakoiden! Mitä vain mä teen, kunhan pysyt kaukana!" Lego-Lasse katsoi torakkaa alta kulmien, ja hänen ilmeensä ei enää ollut niin psykopaattinen. Torakan hämmästykseksi Lego-Lasse alkoi hymyillä.

Lego-Lassen hymy muuttui ennen pitkään sekopäiseksi virnuksi ja Torakan hämmästys totaaliseksi kummastukseksi. Mikä ihme oli hiireen pieneen mennyt?

Kun torakka alkoi jo pelätä Lego-Lassen kummallista virnettä, Lego-Lasse tokaisi: "Okei, pidä se kokous torakoiden kanssa. Ette pasko enää kaduille."
Torakka huokaisi helpotuksesta, ja lähti samantien kutsumaan torakoita koolle. Kun Lego-Lasse meni takaisin kaupungin keskustaa kohti, Ja ohikulkijat katsoivat häntä kuin sankaria.

Lego-Lasse virnuili tyytyväisenä kaduilla kävellessään ja hoilasi itsekseen: "Olen sankaari, olen sankaari, olen hiirien sankaari!"



End of chapter 1.

Stressi ja ahdistus.
Mikä siinä on että en osaa ottaa elämää rennosti?
Aina pitää panikoida jostakin. AINA. Tuskin on hetkeäkään jolloin en huolehdi asioista liikaa tai herättele kauhukuvia mielessäni. Ajattelen aina pahinta.

Np: koRn - Falling away from me

Mun pitäisi lopettaa liika ajattelu. Mutta en osaa. aRgH.
No jee. Voisin tietty nyt lopettaa ajattelemisen siitä, että ajattelen liikaa.


Tänään olin mukana kuvaamassa erästä lyhytelokuvaa Merenkurkun yläasteella. Oli kyllä kivaa, vaikka välillä meinasikin hermot ja järki lähteä käsi kädessä kulkemaan jonnekkin kauas pois. Saatiin se aika valmiiksi, vielä pitäisi editoida se ja sellaista. Siitä ilmeisesti tulee musiikkivideo muotoinen.


Vielä noin viikko koeviikkoon, ehkä voisi vähitellen alata lukemaan! ..niin EHKÄ.
Saa nyt nähdä miten sekin menee.

Mutta käyn keittämässä kahvia tässä vaiheessa..
...
Dodii!

np. Leijonakuningas - Hakuna matata

Kauhee odotus päällä. Olispa kesä, ja ne ihanat kesäpäivät...ja tietty rockperry ja muuta ihanaa<3
Pääsispä taas jollekki keikalle..
Olispa edes jo hiihtoloma! No siihen tosin ei ole enää pitkä aika, onneksi.

Ehkä voisin opetella elämään päivä kerrallaan.

Eilen oli älyttömän hauskaa! Jeejee.

Olin Jonnan kanssa keskustassa ja löysimme tiemme mäkkärin eteen jossa oli ...paljon porukkaa. No siinä sitte tsillailtiin ja sellasta. Jeejee. Pidettiin hauskaa.
Nähtiin Vesa Jokinenkin ohimennen. Jeejee.

-Olemme humalisteja!!...eeh..siis...alkoholisteja!

Mä oon sit nykyään Jonnan täti, Sallan sisko. Jussi on Jonnan veli. Salla on Jonnan ja Jussin äiti ja Hannes on isä. Jaakko on Hanneksen veli eli siis Jonnan ja Jussin Setä. Ja mulla on sitten neljä poikaa mutten tiedä niiden nimiä. Ja mun pitää ostaa Jonnalle uus barbi ku se oli mennyt justiin kenin kanssa naimisiin, ja ne halus 5 lasta ja koiranpennun, ponin ja kissanpennun, mutta Jussi rikkoi sen ku Jonna oli leikkiny Jussin pikkuautoilla. Ja Jussi ei antanu Jonnan pelata pleikkarii vaikka se lupas.

Jeejee.