Ruoho huurteinen kimmeltää. Tuuli veisi sut mielellään.
Sillan päähän et vielä ihan nää. Linnutkin on oksillaan liian hiljaa.
Varo vaanivaa vaaraa. Se tauotta metsästää.
Jossain nytkin se jonkun kiinni saa. Kävele ihan varpaillaan. Pysy hiljaa.
Vaikka kuinka pelkäät, sulla ei oo hätää.
Olet turvassa niin kauan kun, uskot sua perässä seuraavan sun varjoenkelin.
Kerran paiskasit maahan. Kerran hylkäsit, heitit pois.
Yhden kerran se niin voi säikähtää, et hiipii pois varpaillaan. Ihan hiljaa.
Vaikka kuinka pelkäät, saatko vielä kerran sen leppymään.
Älä hylkää enää. Ethän enää?
Olet turvassa niin kauan kun, pidät tiukasti kädestä haavoitetun, pidät hengissä sun loukatun varjoenkelin.
-Jonna Tervomaa-