Tyttö menee ja tulee.
Tytöllä on kavereita, ystäviä.
Tyttö rakastaa olla poissa tästä maailmasta, tyttö vain ei tajua sitä että hän on täällä vaikka kuinka luulee olevansa poissa.
Tyttö muistaa vain sen kaiken hyvän, ei sitä pahaa, sitä pahaa mitä on enemmän kuin hyvää.
Tytöllä on ystävä joka huomaa tytön menemiset ja tulemiset, ystävä on hiljaa ei sano mitään, jos sanoo ei sano sitä suoraan. ystävä sanoo että pitää vähentää, tyttö sanoo joo, mutta ei tee mitään
Tytöllä on toinen ystävä joka menee ja tulee samallalailla kun tyttö.
Tämän toisen ystävän kanssa he menevät ja tulevat yhdessä, erikseen
Hidän molempien ystävä sanoo ettei ole mitään järkeä, nuo kaksi eivät tajua, tai tajuavat, mutta eivät halua tajuta.
Tyttö rupeaa miettimään, miettimään vasta sen jälkeen, kun on saanut jo kaiken sekaisin.
tyttö ei tajunnut että ystävä halusi auttaa.
Tyttö ja ystävä riitelevät ja tyttö ei tajua, yrittää nokittaa, mutta samalla yrittää että ystävä ymmärtäisi.
Nyt kun tyttö tajuaa, on jo myöhäistä, myöhäistä korjata kaikki.
Tyttö tietää vahingoittaneensa sitä ainoaa asiaa, millä on koskaan ollut väliä, ystävyyttä.
Tyttö ei osaa pyytää anteeksi vaikka haluaisi.
Tyttö haluaisi kertoa ystävälleen, että ystävä oli oikeassa, oli jo pitkän aikaa,
tyttö ei vain tiedä miten sen kertoisi, kertoisi olleensa väärässä.
Tyttö haluaisi luvata ystävälleen että lopettaa, mutta tyttö ei halua lopettaa ei kokonaan. Haluaa vain päästä samaan kuin ystävänsä, vain silloin kun on aihetta.
Tyttö pelkää että ystävä ei anna anteeksi..
Tyttö rakastaa ystäväänsä ja haluaisi että asiat selviää.
Tyttö pyytää anteeksi,
Tyttö yrittää, sen tyttö lupaa, tyttö yrittää.