IRC-Galleria

istun tunnilla ATK luokassa, on vähän mälsää. ilmapiiri on niin painostavan tyhjää, mua surettaa. :(


Tyhjää täynnä, turhaa nyhjää.
Ei aukene, kukaan yhtään.
Jokainen toistaan katsoo murhaavasti,
Kuolemaakin hurmaavasti.

ei lopukkaan

Taas makeaan viiniin humalluin,
Totuutta pakenin, kumarruin.
Synkkää tieni päässä,
vain tummaan hautaan oman pään.
Jossain kaukana nään.
Valoa, toivon kajoa.
Siihen kurkotan, löydän jotain, toivon.
Jos en, se on ohi, hajoan.


:(

nyt oikeesti loppu tällanen, sori :o

tässä on toinen myöhemmistä tapahtumista samana päivänä, vähäks olin down :(

Yön pimeässä yksin harhailin,
sekaisin, itseäni etsiskelin.
Jotain löysin. Vastasi hampain, kynsin.
Turhaan kajosin, jotain vain hajosi.

Olin rockspot tapahtumassa henksuna ja mua jäi vähän kalvamaan se juttu, voisinki runoilla siit ehkä vähäse


I feel so vain, it makes my soul suffer in pain.
I wanted to be helpful,
He only said helping is dull.
The weak he'd savagely cull,
Rotten inside his skull.

(en osannu kuvailla suomeks :()

Oli aika kurjaa koulussa tänään, taidan kirjottaa siitä runon että saan kaikki nää myrskyävät tunteet ulos :(


tai en jaksakkaan, oon niin hajalla, kaikki oli niin vihasia ja pinnallisia. Se paikka oli täynnä vihaa, tunsin kuinka se kuohus siellä. vähäks oli hei kauheeta. :(

Ihmiset pinnalliset, ja vihaiset nuo,
Sulle pahan mielen tuo,
Kuin elämän ne sinusta juo.
Ahdistus, kateus, ilkeys.
Sairaus.

kirjotin sittenki

Olin auttamassa kaveria muutossa, mun on pakko kirjottaa siitä runo että pääsen purkamaan kaikki ne ajatukset mitä siitä jäi :(


Kuin syksyn kurjet,
lensi pois.
Kuin syksyn lehdet,
tippui pois.
Kauas lensi, muutti, oli kuin nuori kuutti.
Herkkä ja vielä maailmaa ymmärtämätön.

Pelasin tietsikkaa vähän aikaa, ei ollut kovin siistiä.

Ajattelin vielä purkaa vähän mitä mun sisällä liikkuu...


Oli mustaa, mutta valo toi iloa, se myös meni niiin nopeasti ja pimeys palasi. Itkin, itkin. En voi hallita sitä. Satutin.

Olin aamulla jo vähän down ku oli tollanen ilma, mutta mun päivä meni pilalle kun riitelin mun parhaan ystävän kanssa ja vielä jostain ihan turhasta asiasta. Se satutti mun sielua kun muistutti taas että ollaan vaan ihmisiä, ja meihin sattuu niin herkästi eikä ymmärretä toisiamme. Menetin ruokahalunikin kun mietin vaan miten jotain voi satuttaa niin pienillä jutuilla, miks ollaan tällasia? :(