IRC-Galleria

Mitat 35cm/960g

Ja kun niin moni on kysellyt syytä näin aikaiselle syntymiselle, niin diagnoosi on epäselvä (mahd. alkava) raskausmyrkytys. Mulla ei ollu mitään muuta oireita, kun korkea verenpaine (ensin oli 150/100, sit yhtenä yönä alapaine 120...). Yleensähän raskausmyrkytyksessä oireina on näköhäiriöt, ylävatsakipu ja proteiinia virtsassa - mut mulla ei ollu missään vaiheessa mitään näistä oireista.

Menin Kuusaalle päivystykseen joulua edeltävänä sunnuntaina, jossa olin tarkkailussa 2h. Laittoivat sieltä lähetteen KOKSiin, jonne menin ma. Jäin sinne osastolle, koska napanuoran virtauksessa oli blokkeja (eli katkoksia). Istukka ei siis toiminut ihan just niin hyvin, kuin pitäis toimia. Aatonaattona laittoivat mut eteenpäin, HUSin Naistenklinikalle Helsinkiin. Siellä olinkin sit vuodelevossa ja vauvalta otettiin sydänkäyrää vähän väliä + ultrattiin useasti.

Joulupäivänä mut siirrettiin synnytyssaliin, jossa vietin joulupäivän + seuraavan yön. Olin koko ajan piuhoissa, kun vauvalta otettiin sydänkäyrää 24/7. Ja tietty olin nestemäisellä ruokavaliolla, koska leikkausta pidettiin mahdollisena... Kalle meni sit joulupäivä-tapaninpäivä yöks kotiin, lupasin ilmotella perjantaina tilanteesta. Tapaninpäivänä aamupäivällä, noin puoli kymmeneltä mulle tultiin sanomaan, et tunnin sisällä leikataan, great. Eipä muuta, kun soitto Kallelle, et laitas vulva laulamaan, hanat kaakkoon ja nuppi kohti Helsinkiä! Vauvan sydänäänet oli ollu vähän liian monotonisia (eli ei riittävästi vaihtelua, vaan liian 'tasaista'), lisäksi siellä oli pari laskua, joiden perusteella päätettiin sit leikata.

Mut kerettiin viedä jo leikkaussaliin ja selkäkin keretiin pestä jo spriillä (jonka jälkeen ois laitettu epiduraali), kun sit yks kiireellisempi sektio menikin mun edelle.. eli mut kärrättiin takas kerrosta ylemmäs synnytyssaliin odottamaan, et saavat ensin leikattua sen toisen. Noh, sinänsä hyvä niin, koska tuon ansioista Kalle kerkes mukaan ajoissa :) Eli Kalle oli siis sektiossa mukana.

Pieni mies syntyi klo 13.11 ja vietiin nopsaan vastasyntyneiden teho-osastolle, tunnelia pitkin. Uusi iskä oli tietty mukana viemässä poikaa sinne. Ite olin tosi kipee heräämössä, jossa sainkin aika voimakkaita lääkkeitä...osastolle pääsin joskus iltaviiden aikoihin. Siitä eteenpäin onkin sit menty päivä kerrallaan.... ja nyt pystyy jo kävelemään melko normaalisti ja jopa kumartumaan sen verran, et saan ite kunnolla kengät jalkaan :D

Elämä jatkuu..

Pscht. Ja mainittakoot vielä, että kyseessä oli siis kiireellinen sektio, EI hätäsektio. Eli vauvalla tai mulla ei ollu missään vaiheessa mitään hätää/hengenvaaraa. Menihän meidän edellekin vielä kiireellisempi tapaus.. Eikä pojalle ole siis annettu hätäkastetta, koska hänellä ei edelleenkään ole hätää :) Nimi on siis salaisuus ristiäisiin saakka!