Jos mun täytyis luonnehtia itseäni, niin sanoisin että olen alati kauneutta rakastava ja etsivä herkkä sielu.
Nyt puhun siis todellisesta kauneudesta, enkä mistään pintajutuista, useimmat ihmiset vaan on niin yksinkertaisia ja karkeita että ymmärtää kauneuden käsitteenkin hirmu kapeasti ja yksinkertaisesti.
Mutta nyt puhun siis kauneudesta jona taiteilijat ja runoilijat sen ymmärtävät. Kauneudesta joka vaatii ja kutsuu ihmisen herkistymään, ikään kuin avaamaan oven ja päästämään sen sydämeensä.
En voisi elää ilman kauneutta ja siksi taide on mulle tärkeä asia elämässäni. Kun kauneus koskettaa ihmisen sisintä, se saa sydämen sykkimään ilosta ja riemusta ja se hohtaa ihanasti ympärilleen. Siksi ihmiselle on hirvittävän tärkeä kokea kauneutta ja antaa sitten sydämensä valon loistaa ympärilleen minne sitten käykin.
Taide tekee meistä parempia, jalompia ihmisiä.
Rakastan ihanaa musiikkia joka soittaa herkimpiä kieliä sydämessäni, elokuvia jotka saavat mut kyyneliin, runoja jotka herättävät tunteeni tai kirjoja joiden kansien sisään kätkeytyy viisautta.
Ilman taidetta ei voi elää, sydän ja sielu janoaa sitä ravinnokseen.