En ensin uskonut sitä, että olit lähtenyt vihreämmille laitumille. En voinut sille mitään, että kyyneleet nousivat silmiini. Pilttuusi oli tyhjä,kaukalossa oli heiniä, joita et ollut ehtinyt syödä. Oman kotisi pihalla olit jo päässyt lähtemään matkallesi tähtien taakse. Muistelen niitä ihania hetkiä kanssasi kahden, lempeää hörinää, kun tulin talliin. Nyt sinua ei enää ole.Rakastin/rakastan sinua- Oma tammani♥
Niin se elämä meitä heittelee.. Koskaan ei tiedä aamulla ku herää, mitä päivän aikana saattaa tapahtua..
Monten SM 2004 Topin Joiku "Topi" menehtyi perjantai päivällä äkkillisesti tarhassaan. Syytä kuolemaan ei tarkalleen tiedetä, mut sydäntä tai verisuonenpoikkeamaa epäilleen. Onneksi Topsukan ei oo tarvinnut kärsiä..
Nyt ruuna saa laukkailla rauhassa vihreillä laitumilla..
Topsukka oli mun montepolle. Sil saanu vähä opetella sitäki lajia ja helppohan sitä oli SM-voittajalla opetella ;) Se oli kaas ku tehty siihen homaan, vaikka osaski aina painaa ohjille.. Kiltti, kuulias ruunan ryöpäles. Ei se ollu ku vasta 16v Olisin aatellu et ruuna olis saanu eleillä pitkän eläkeiän, mutta toisin kävi.. Ikävä tulee..
st. 113 23- 12- 15 25 196,00 27,9aly 27,8ly
^^ Topin Joiku ja Heidi Korpela-Kamila
Jaksamisia Helille! ( Ei siis oma polle, mut tärkeä sellainen.. )
Tässä raivatessa huomista-keskiviikkoista muuttoa varten löysin erään runon jonka jo luulin hävittäneeni. Kirjoitan sen tänne tuosta kolmesta paperista, kiva jos jaksatte lukea loppuun asti. Kritiikkiä saa antaa, mutta kuitenkin muistattehan sen että kyseinen runo on kirjoitettu ollessani 12 vuotta eikä yhtään vanhempi. :)
P.S. En ole papereista kirjoittaessa tätä nyt muokannut mitään, en edes kielivirheitä :D
"Sait Siivet"
Valtavan iso ystävä
Kuitenkin koiranpennun kaltainen
Nuolit käsiäni joissa oli ollut porkkanaa
Kaavit kavioillasi kun kuulit minut
Kun kannoin heinää luoksesi
Kun ainoastaan tulin tallille
Hörisit kun kuulit ääneni
Juoksit luokseni, pelkäen että jäisit yksin
Kun olin lähdössä, hirnuit
Jotten lähtisi, jotten jättäisi sinua yksin
Tulin luoksesi kuitenkin aina uudestaan
Niinkuin aurinkokin aina nousee
Tuuli leikki harjassasi
Kun sinun selälläsi istuin
Kun rannalla täyttä laukkaa
Kun vuorilla ihan kävellen
Joka päivä otin sinut ratsastuslenkille
Ihania ne päivät, kun kannoit minua uljaana
Joka päivä hoidin sinua parhaalla tavalla
Harjasin, putsasin kavioita, pesin: jos tarvitsi
En millään malttanut odottaa
Että sinun luoksesi pääsisin
Kaikki iloiset hetket sekä surullisset;
Jaoit kanssani, miksi et olisi?
Olit uskollinen kuin vahtikoira
Suloinen kuin vastasyntynyt varsa
Jaoit kaurasi kanssani
Söin puolet porkkanoistasi
Siivosin karsinasi kerran tai kaksi päivässä
Kiitit aina kauniisti
Tarkistin että sinulla oli puhdasta vettä
Ja joit tyytyväisenä joka kerta
Joka päivä pistin sinut etusijalle
Ja sinä minut, välitimme toisistamme
Sain sinut kun olit pieni
Kun olit tottelematon pieni varsa
Koulutin sinut avulla ja ilman apua
Olin kärsivällinen vaikket ollut helppo
Hiki valuen ja töitä tehtäen
Sain sinusta jotakin, jotakin hienoa
Jotakin josta voi olla ylpeä
Hieno ori joka häntä korkealla kantaa ratsastajaansa
Hieno ori siitokseen tarkoitettu
Hieno ori näyttelyitä varten
Kunnes yksi päivä kun sinulla ratsastin
Silloin taisi olla märkää, oli satanut
Ratsastin kanssasi vuorella, kamera mukana
Halusin ottaa kuvia maisemista
Halusin hetken kanssasi jota muistaa hyvällä
Menit liian lähelle reunaa
Olit kohta paniikissa, kavahdit
Putosin maahan ihan reunalle
mutta sinä liukastuit reunalta
Putosit kielekkeeltä alas
Kuulin kauhun hirnahduksesi
Kuulin kun pyysit apua
En voinut mitään, rukoilin enkeleitä
Kuulin pian kun tömähdit maahan
Kun olit jossain paljon alempana
Kohta näin taivaan avautuvan
Taivaan portin avautuvan
Valo tulvi kielekkeeltä alas
Ja uskalsin kurkistaa, näin sinut
Näin sinut siellä alhaalla
Yhtäkkiä silmästäsi vieri kyynel
Samaan aikaan kuin minullakin
Taivaan valo toi kyyneleesi minulle
Ja näin kun Taivaan valo antoi sinulle siivet
Isot, upeat, valkoiset siivet
Jotka loistivat ja hehkuivat
Kimailtivat ja saivat sinut loistamaan kuin tähti
Lensit ylöspäin, katsoit silmiini kun katsoin alas
Sinulla oli kultainen avain kaulan ympärillä
Yhtäkkiä satula ja suitset olivat poissa
Olit vapaa, vapaa kuin joutsen
Istuin yhä kielekkeellä kun lensin ylöspäin
Hopea kyynel vierähti poskelleni
Pysähdyit kielekkeelle ennen Taivasta
Nousin seisomaan, yhä hopea kyynel poskellani
Työnsit turpasi olkapäälleni, hipaisit poskeani
Hopea kyynel sekoittui kyyneliisi
Se oli ainoa kerta kun olen nähnyt hevosen itkevän
Se oli viimeinen kerta kun turpasi kosketti minua
Olin paikoillani, en edes hengittänyt
Otit askeleen taaksepäin, Taivas kutsui
Sitten siipesi lennättivät hyvän sielusi Taivaaseen
Jäin maan päälle, jäin kaipaamaan
Lyhyt oli elämäsi, mutta et koskaan tinkinyt
Hyvä oli elämäsi, kieltämättä hyvä
Kun tuulee, kuulen yhä hörinäsi ja hirnuntasi
Ajattelen sinua yhä, kun oriina vielä,
Vihreämmillä niityillä laukkaat
Valkoisena yhä loistaen
Joskus yhä tapaamme
Joskus kun aikani koittaa
Odotan yhä sitä päivää
Ajatellen sinua joka päivä
Öisin perääsi itkien, uneksien sinusta
Kukaan ei tiedä mitä näin sinä iltana
Jolloin Taivaan portti avautui
Ja kutsui sinua, ja kun valo haki sinut luotani
Tuhat päivää surin ja itkin
Tuhat yötä yritin turhaan nukahtaa
Rakas hevoseni, haluan että tiedät
Että rakastan sinua vaikket olekkaan täällä