IRC-Galleria

Olipa kerran pienessä kunnassa asuva tyttö. Kutsutaan häntä vaikka Nooraksi.

Noora oli herkkä ja ujo. Hiljainen. Yliempaattinen. Nooran vanhemmat tappelivat jatkuvasti. Nooraa pelotti joka yö että isä tappaisi äidin.

Eräänä talvena Nooran isoisä sairastui vakavasti. Sai sydänkohtauksen. Nooran äiti itki kaikki päivät ja yöt. Noora rukoili Jumalalta että isoisä ei kuolisi.

Isoisä kuitenkin kuoli.

Nooraa alkoi itseäkin pelottaa elämän rajallisuus. Pitäisikö hänenkin mennä sairaalaan? Onhan häntä huimannut viime aikoina ja päätäkin särkenyt. Noora oli nähnyt televisiosarjassa miten nainen oli kuollut aivokasvaimeen kummallisten oireiden jälkeen.

Lopulta Nooran isä ei jaksa kuunnella Nooran ajatuksia aivokasvaimesta. Isä passitti Nooran mielenterveystoimistoon.

Nooraa ahdisti. Oliko hän nyt sitten aivokasvaimeen kuolemassa ja kaikenlisäksi hullukin?

Vuosia meni eteenpäin. Aivokasvainta ei ollutkaan.

Vanhemmat erosi. Noora pääsi terapiaan.

Noora sai joskus raivokohtauksia. Nooraa masensi ja ahdisti. Nooralla ei ollut yhtään ystävää.

Psykiatri halusi että hänelle tehtäisiin kattavat tutkimukset.

Nooralle kerrotaan että hänellä on mitä luultavimmin epävakaa persoonallisuushäiriö. Noora ei tunnista itseään epävakaan persoonallisuushäiriön kuvauksesta. Kyllähän häntä joskus suututtaa ja masentaa, mutta ei hän epävakaa ole.

Noora alkaa syömään masennuslääkkeitä. Viikkoja kuluu ja olo on kamala. Oksettaa ja närästää. Noora ei nuku juuri yhtään.

"Milloin pitäisi oikein alkaa tuntumaan paremmalta...", Noora miettii kun lääkettä syönyt jo melkein kaksi kuukautta.

Masennuslääke vaihdetaan. Sama homma. Ja taas uusi. Ja taas uusi. Ja taas uusi. Ja taas uusi. Ja taas uusi. Joskus joutuu kokeilemaan montaa eri masennuslääkettä ennenkuin se toimiva löytyy, toteaa terapeutti ja psykiatrikin sanoo jotain samansuuntaista.

Noora haluaa vielä olla iloinen nainen.

Kun yli kymmentä eri masennuslääkettä on kokeiltu mietitään jo jotain aivan eri tyyppistä lääkettä. Mielialantasaajaa. Sellaista että ei enää suututtaisi ihan niin paljon, eikä masentaisi. Vain sellanen kivan zombimainen olo. Turta olo on vissiin nyt se mitä haetaan.

Nooralle sekin sopii.

Vaan ei auta tämäkään lääke. Suussa maistuu metalli ja huimaa. Väsyttää.

Nooralla kokeillaan vielä muutamaa eri lääkettä mutta apu on minimaalinen.

Kädet nostetaan pystyyn. Psykiatrinen sairaanhoitaja korostaa positiivisen ajattelun merkitystä. Noora yrittää pinnistellä sen asian kanssa.

"Miten minä voisin uskoa näihin positiivisiin hokemiin kun tuntuu että valehtelen itselleni...", miettii Noora.

Nooralla ei ole vieläkään oikein ystäviä. Ei uskoa itseensä eikä oikein unelmiakaan. Noora on tuntenut itsensä lapsesta saakka hulluksi.

Noora täyttää 22v. Nyt on teini-iän myrskytkin jo takana. Vieläkin ahdistaa. Itsetunto on pohjamudissa. Pitäisi varmaan jo seurustellakin.

Noora muuttaa. Tapaa uuden psykiatrin useampaan kertaan. Psykiatri toteaa että Noora on ensimmäinen tapaamansa henkilö jolle hän ei oikein keksi diagnoosia. Lopulta psykiatri toteaa että kyseessä voisi olla pakko-oireinen häiriö. Noora tietää kyllä kärsivänsä joistain neurooseista... mutta että oikein häiriö? Noora alkaa menettää uskonsa psykiatriaan. Tuntuu että väkisin koitetaan keksiä jokin vika mikä Noorassa olisi.

Noora löytää artikkelin Aspergerin syndroomasta. Moni juttu kuulostaa tutulta. Ei hän silti sellainen ole joka vain kenkiin tuijottelisi muille puhuessaan ja opettelisi junien aikataulut ulkoa ihan muuten vain. Noora on itseasiassa sosiaalinen vaikkakin kovia kokenut.

Noora ottaa Aspergerin kuitenkin puheeksi. Aluksi ei uskota. Sitten lopulta suostutaan tutkimuksiin kun ei muutakaan keksitä. Jotain hahmotushäiriötä löytyy. Omintakeisuutta. Piirteitä, jotka sopisivat Aspergeriin.

Mutta... jotain ongelmaa on myös tarkkaavaisuudessa. Nooralla on ilmeisesti jokin jolle on annettu nimeksi "ADHD". Noora ei meinaa uskoa. "Tässähän minä istun ihan rauhallisesti..", miettii Noora.

Nooralle kirjoitetaan ADHD-lääkkeitä. Noora alkaa voida huonosti. Saa paniikkioireita. Sydän tykyttelee tuntitolkulla 140:ssä. Lääke lopetetaan.

Oliko Nooralla nyt siis sitä ADHD:ta alunperinkään?

Psykiatri haluaa kokeilla Nooralla antipsykootteja- ihan vain ahdistuksen lieventämiseksi. Noora ei tunne enää mitään.

Nooralta on kadonnut identiteetti. Tunteet. Halu elää. Nooralla on silmät auki mutta ketään ei ole kotona. Noora näyttelee normaalia kaikkien kanssa ihan vain koska ei haluaisi aiheuttaa kenellekään lisää huolta ja murhetta. Sellainen Noora on. Ajattelee aina ensin muita.

Mitä jäi käteen vuodesta 2008 (kaikkihan ei tosin ole vielä selvää)

1. Mitä teit vuonna 2008 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?
- Kävin rock-tapahtumassa!

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
- En muista luvanneeni mitään..

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Ei vissiinkään

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Elle-mummi

5. Missä maissa kävit?
- Enpäs käynyt yhtään missään :D

6. Mitä haluaisit vuodelta 2009 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2008?
- Hmm... Haluan edistystä hengellisessä elämässäni ja koulussa

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2008?
- 1.1.2008 olin aamuneljältä koiran kanssa lenkillä

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Hankin mopokortin, aloitin autokoulun ja tienasin paljon rahaa!

9. ...ja suurin epäonnistuminen?
- Kulutin paljon rahaa :D Myös tietyt hengellistä elämään toistuvasti nakertaneet jutut.

10. Kärsitkö vammoista?
- Selkä on yhä kipeä :)

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Bassokitara!

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Mira on ollut mainio. Myös Antti on ollut jonkinlainen rohkaisija koko vuoden.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Erään läheisen kanssaihmisen.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Bassoon :D

15. Mistä innostuit eniten?
- Musiikista

16. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
- Näitä on paljon.... Teen pian listan

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Onnellisempi

18. Lihavampi vai laihempi?
- Ollaan komeasti plussan puolella :D

19. Rikkaampi vai köyhempi?
- Varmaankin köyhempi?

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Miettinyt mitä Jeesus tekisi

21. ...entä vähemmän?
- Syntiä

22. Miten aiot viettää joulun?
- Minä iloitsen materialismin nautinnoista :)

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- En kyllä oikein keksi mitään! Hyvä vuosi!

24. Rakastuitko vuonna 2008?
- Miraan monta kertaa uudelleen. Kietoudun siihen pieneen pirulaiseen henkisesti yhä tiukemmin. Myös ehkä löysin jonkinlaisen rakkausyhteyden Jumalaan ohimennen.

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Moooonta

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- House

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- En vihaa ketään, mä rakastan kaikkia :)

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Dorian Grayn muotokuva

29. ...entä musiikillinen löytö?
- System of a Down

30. Mitä halusit ja sait?
- Rahaa ja rakkautta!

31. Mitä halusit, muttet saanut?
- Halusin tulla superuskovaksi! (onpas nyt niin hengellisiä vastauksia)

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Sweeney Todd?

33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Ei muuten mitään käsitystä.

34. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän?
- Terve selkä.

35. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2008?
- Hyvin laiska emohevi

36. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
- Tässä kukaan oo ollu järjissään enää hetkeen.

37. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Kyllä sisäinen fanityttöni sykähtää Tuomas Holopaisen nähdessään

38. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
- Venäjän Georgian-invaasio sai aikaan hetkellisen hysterian.

39. Ketä kaipasit?
- Kyllähän tuota tyttöystävää tuli kaivattua monesti, vaikkei niin kauheasti erillään oltukaan. Myös joitakin ystäviä, jotka eivät ole fyysisesti tavoitettavissa.

40. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Tutustuin useaan uuteen, mukavaan ihmiseen, mikä on harvinaista tällaiselle sisäänpäin syrjäytyneelle ihmisrauniolle. Näistä muutamia mainitakseni voisin mainita esim. Saanan ja Mikaelin, näin mainitakseni.