IRC-Galleria

TEDI ON VITULLINE PANOMIES HEHE MENNÄÄ VÄRJÄÄ SEN LETTI PUNASEKS HEHE

t. tedilol

alkuvaiheessa luulin löytäneeni aarteen
aarteen, jota en halua antaa kenellekään muulle edes kuoleman uhalla
sinä olit merirosvoaarteeni

Rakastuin suhun melkein heti
epäröin kuitenkin aluksi,
koska olin hetki sitten tullut jätetyksi
olin vielä katkera, en täysin rinnoin vielä voinut
nauttia seurastasi

Mutta sitten en voinut pidätellä sitä tunnetta
olin kuin seitsemännessä taivaassa
en pystynyt ajatella mitään muuta kuin sinua
hymyäsi
keskustelujamme
kaikkea sinuun liittyvää

Olin onneni kukkuloilla
Luulin että olit se jota oon aina etsiny
hauska, ihana, turvallinen
olit tuki ja turva
rakas ja kulta
ehkä jopa elämäni ensimmäinen rakkaus

Elämäni oli kuin unelmaa
jollaista jokainen haluasi elää
halusin pysäyttää ajan
ja nauttia parhaimmasta hetkestä elämässäni

Kuitenkin sitten pikkuhiljaa
tunsin, että olit jotenkin erilainen
kenties turhautunut, kyllästynyt?

Et enää puhunut herkkiä, söpöjä, ihania
sanoja joita aina odotin
sanoja joita aina rakastin
sanoja jotka saivat minut tuntemaan erityiseksi
sanoja jotka saivat minut tuntemaan rakastetuksi
sanoja jotka tekivät minut iloiseksi
sanoja jotka tekivät itsetunnolleni enemmän kuin hyvää

Se oli kuin veitsen nopea viilto
sanoit sanat joita en olisi halunnut kuulla
myönnän että minäkin puhuin katkeria
silti ikävöin sinua
itkin iltoja, päiviä monia
vieläkin itken ja tunnen tuskaa
ajatukseni harhailevat sinussa
meidän hetkissämme
hyvissä muistoissa
yritän ajatella muuta
mutta epäonnistun siinä,
vaikka hetkittäin tunnen onnistuvani

mietin, että voiko tämä olla totta
tässäkö tämä oli
miten tässä kävi näin
miten me tähän päädyttiin
luulin että meitä odottaa paremmat ajat
yhteinen onnellinen tulevaisuus
luovutit, en olisi uskonut sitä sinusta
miksi et puhu minulle enää

mulla oli vaikeaa
sitä et voinut ymmärtää
ja nyt kun sua tarvitsen
et olekaan enää vierelläni
sydämeni veit
en tiedä voinko rakastaa enää ketään
ainakaan yhtä paljon kuin sinua

silti tiedän, että
meillä oli huonojakin hetkiä
mutta uskon, että
hyviä, lähes täydellisiä oli enemmän

mutta minkä sille voin
että en enää riittänyt sinulle
kukaan ei ole täydellinen
joten turha odottaa liikoja

hämmentää, en tiedä mitä tehdä
rakastan sua vieläkin
ihan liikaa
kai pitäis yrittää jatkaa
elämää, mitä se sitten onkaan ilman sua
mutta siitä tulee vaikeeta, ihan helvetin vaikeeta

sanotaan että aika parantaa haavat
mutta mun mielestä se ei paranna täysin
joskus, ehkä joskus vähän helpottaa
ja voin tuntea jonkun muun kanssa
oloni onnelliseksi, rakastetuksi
ja rakastaa itsekin

Mutta nyt tahdon vaan olla
yksin ja ystävieni kanssa
vähään aikaan
en kaipaa suhdetta vakavaa
en pysty nauttimaan tai luottamaan
haava on vielä liian tulehtunut