IRC-Galleria

Herätys oli tänään jo 6.45, mutta siitä selvittiin kohtuullisen nopeasti reissukuntoon. Metrolla jälleen Dundasille, josta lähti varaamamme Megabus Buffaloon, New Yorkin osavaltioon. Matka kesti parisen tuntia, jonka aikana juttelimme, nukuimme vajaan tunnin ja jännitimme, pääsemmekö rajan yli Yhdysvaltoihin. Tullimiehet pyysivät meidät suomalaisina syrjempään täyttämään lappua, jossa kyseltiin kaikki perustiedot sekä vastauksia helppoihin kysymyksiin. Täytin yhden kohdan väärään paikkaan, josta seurasi pientä sekasortoa tiukan tullivirkailijanaisen yrittäessä tulkita lappua. "This is a mess.", hän sanoi, mutta sormenjälkien ja naamakuvan oton ja kovan kuulustelun jälkeen hän päästi minut läpi. Minulla oli paljon vitamiinipuristeita mukana ja kun nostin ne pöydälle, hän ihmetteli miksi olin ottanut päivän matkalle niin paljon mukaan. Tarkemmin ajatellen, siinä on pointtia, mutta yritin selittää, että pillereitä pitää ottaa kolmesti päivässä. Onneksi täti uskoi, etten ollut mikään hämärähemmo. Käytin myös yhdessä vaiheessa sanaa "excursion", jonka nainen toisti kohtuullisen huvittuneena. :D

Buffalon terminaaliin oli rajalta vain kolmen minuutin matka ja terminaalista ulos astuttuamme huomasimme, että lämpötila oli suhteellisen korkea. Myöhemmin päivällä saimme selville, että lämpöä oli jopa 28 celsiusta. Kaupungin keskustan läpi kulkee pääkatu Main Street, jonka varrella suurin osa kaupoista sijaitsee. Kuljeskelimme pitkin päivää Main Streetin, sen sivukatujen ja sen rinnakkaiskatujen välillä. Kaupunki oli aika hiljaisen tuntuinen ja kauppoja oli suppeahkosti.

Käväisimme kaupungin ainoassa varteenotettavassa elintarvikekaupassa, joka olikin sitten kiitettävän laadukas. Pistäydyimme myös parissa vaatekaupassa, joista yritin etsiä hihatonta paitaa. Toisessa kaupassa tummaihoinen nuori kaveri tiedusteli tarkentavasti, etsinkö muskelipaitaa tai "wifebeateriä". Oli aika mielenkiintoista kuulla täälläkin käytössä sana vaimonhakkaajapaita. Buffalossa oli myös elokuvateatteri, jota emme kuitenkaan tajunneet ennen kuin kävelimme samaisen paikan ohi rinnakkaisen kadun puolelta. Keskustan alue keskittyi lähinnä Main Streetille, eikä ympäristössä juuri ollut mitään, paitsi yksi huoltoasema, jolta ostimme jäätelöt ja erikoiset energiajuomat.

Yhdessä vaiheessa kulkiessamme taas pääkatua pitkin, kuulimme kovaäänistä soitantaa eräältä aukiolta. Selvisi, että bändi oli nimeltään Unity Band ja soitteli ainakin Kool & The Gangin kappaleita. No, ainakin ne olivat ainoat, jotka tunnistin. Ladies' Night, oma suosikkini Jungle Boogie ja Celebration kajahtivat hienosti ilmoille. Ihastelimme ilmaiskonserttia jonkin aikaa, kunnes siirryimme etsimään City Hallia, jonka luulimme olevan Eliel Saarisen käsialaa. Paikan löydettyämme parin paikallisen ihmisen ohjeiden mukaan, se osoittautuikin jonkun muun suunnittelemaksi, emmekä tienneet minkä paikan Saarinen oli suunnitellut, joten se jäi katsastamatta.

Buffalossa oli tänään Festival of Food -niminen juhla, mutta emme ehtineet jäädä seuraamaan sitä, sillä meidän ollessamme paikalla juhlaa vasta järjesteltiin. Pyörimme lopulta ympäriinsä katsellen paikkoja, koska olimme käyneet ostamassa elokuvateatterista liput Brüno-elokuvan kello kuuden näytökseen ja meidän piti saada aika kulumaan. Leffa oli omasta mielestäni kolmen ja puolen tähden pätkä, vaikka Sacha Baron Cohen veikin esityksensä turhan pitkälle joissain kohdissa. Mutta räväkkyyshän on hemmon yksi voimavara elokuviansa tehdessään. Naismyyjä lippukassalla oli kaupungin ainoita rentoja, mukavia ihmisiä. Olihan niitä jonkun verran, mutta aika vähän Torontoon verrattuna, jossa ihmiset hymyilevät ja ovat sosiaalisia. Kun kävin ostamassa popcornia, myyjätär kyseli, mistä päin olemme. Kerroin, että olemme Suomesta ja hän kyseli onko siellä hyvä asua. Vastasin, että tokihan siellä, mutta ei ole ihan niin lämmin kuin täällä päässä. Vielä huomautuksena: en syönytkään reissulla aiemmin suunnittelemiani Hot Wingsejä, koska syötyämme jo kerran tänään, ei olo ollut vastaanottava.

Paluumatka alkoi leffan jälkeen, klo 20.15. Tai niin ainakin piti. Etsimme oikeaa bussia terminaalissa kahta minuuttia vaille sovitun ajan, mutta emme löytäneet. Paniikki alkoi iskeä ja kysyimme yhdeltä kuskilta, edustaako hän Megabusia. Hän sanoi, ettei bussimme ole vielä tullut paikalle. Hän osoitti kuskimme istuvan penkillä lähellämme. Tässä vaiheessa helpotti. Kuski sanoi bussin olleen edellisenä iltana tunnin, puolitoista myöhässä. Ei sitten auttanut muu kuin jäädä odottelemaan.

Bussi saapui luullakseni kymmentä, viittä vaille yhdeksän ja pääsimme aloittamaan paluumatkan. Kanadaan siirtyminen siirtyi minulta mallikkaammin kuin toiseen suuntaan, mikä oli mahtavaa. Ei edes tarvinnut tullata vitamiineja. Jounille osui tiukempi tarkistaja, joka määräsi mm. taskujen tyhjennyksen. Pääsimme lopulta molemmat jatkamaan matkaa 32 Howard Streetille (hostelli). Tämä oli jälleen toiminnantäyteinen päivä, mutta ei Buffalo kyllä vetänyt Torontolle vertoja, vaikka kiintoisa ekskursio olikin. Huomenna odottaa Mississauga ja Canada's Wonderland sekä viimeinen sukellus yöelämään. :)

Herätys oli yhdentoista kieppeillä ja lähdimme kohti Ontario Science Centreä, yhtä CityPassin nähtävyyksistä. Ensin menimme metrolla Papen asemalle, jonka ympäristöstä löysimme PizzaPizzan myymälän. Taka-ajatuksenamme oli ostaa ravintolasta listahintoja halvemmat liput Canada's Wonderland -huvipuistoon. Otimme toki myös pitsat, jotka olivat viimeiset Torontossa. Valitsimme hyvän paikan jäähyväislätyille, sillä paikan johtaja oli leppoisa numismaatikko, eli ulkomaan rahojen keräilijä. Häntä kiinnosti, mistä päin olemme ja hän halusi nähdä lompakossani olleen kymmenen euron setelin. Kahden euron kolikko hänellä kuulemma jo oli. Hän antoi meille pitsoistakin muutaman euron alennusta mieheen. Hyvä tyyppi! Syötyämme lähdimme bussilla numero 25 Don Mills Roadille, jonka varrella tiedekeskus on.

Science Centressä näyttelyalue oli pitkän matkan päässä, sinne päästäkseen piti kulkea pitkä käytävä ja kolmet rullaportaat. Aulassa oli muutama interaktiivinen leikkipaikka, mm. lattiaan projisoitu lammikko, jonka päältä kuljettaessa kuva muuttui niin, että näytti kuin vedessä olisi oikeasti juostu. Näyttelyhallien aiheina oli ihmisen keho, liskot ja käärmeet, työpaja, vakoilu sekä sosiaalinen kanssakäyminen ja etnisyys.

Ihmisen kehoa käsittelevässä näyttelyssä sai testata mm. karateiskua ja puristusvoimaa. Harmitti, kun tunnuin saavan huonoja tuloksia... :/ Liskot ja käärmeet olivat hassuja ja söpöjä, vaikka myrkyllisiähän suurin osa oli. Leijonanosa (ei suupalana) mönkijöistä nukkui, mutta hereillä olevat yrittivät tulla lasin läpi tai kiivetä seinille. Työpajassa sai esimerkiksi koskettimia pimputtamalla jonkun rautanesteen pomppimaan ja yksi paikan tutkijoista muokkasi ihmisten kuvia tietokoneella niin, että henkilöt sai näyttämään vanhemmilta ja/tai lihavammilta. Sosiaalisen kanssakäymisen lohkossa oli juttua eri etnisistä ryhmistä ja käsiteltiin erilaisia sosiaalisia kokeita. Yksi tämmöinen oli neljän oven rivi. Kun seisoin yhden oven edessä ja painoin nappia, ovessa ollut ruutu ilmoitti minun voivan astua sisään. Oven toisella puolella oli teksti, jonka mukaan minut oli valikoitu. Teksti kyseenalaisti valikoinnin eettisyyden ja oikeudenmukaisuuden, mutta ilmeisesti tarpeeksi yrittämällä kaikki pääsivät sisään.

Vakoilunäyttelyssä emme käyneet, sillä suuntasimme jo katseemme Wonderlandiin. Eglintonin metroasemalta kuljimme York Millsiin, josta piti lähteä GO-bussi huvipuistoon, mutta kun pääsimme paikalle, huomasimme edellisen bussin lähteneen kymmenisen minuuttia sitten ja seuraavan lähtevän vasta 50 minuutin päästä. Istuimme ensin odottamaan, mutta sitten päätimmekin siirtää sen lauantaille, koska paikan päälle olisi jäänyt vain parisen tuntia ja meillä kuitenkin on liput olemassa no matter what. Meinasimme tänään käydä pikareissulla Mississaugassa, Torontosta hieman kauempana sijaitsevassa kaupungissa, mutta sekin kariutui, kun ajattelimme uudestaan reissun kannattavuutta. Lopullinen ratkaisu olikin shoppailu lähikulmilla. Ennen lyhyttä hostellivisiittiä, kävimme Yonge Streetillä Sunrise Recordsissa, josta ostin 24-sarjan kulissientakaisesta elämästä kertovan kirjan, vitsikirjan ja Adam Sandlerin levyn.

Honest Ed's Bathurstilla oli kiinni, joten tyydyimme käymään ympäröivissä pienemmissä kaupoissa. Hostellille vetäydyimme sitten ihmisten aikoihin, sillä aamulla on taas aikainen herätys. Lähdemme bussireissulle Buffaloon, New Yorkin osavaltioon. Suomalaiset eivät onneksi kuulemma tarvitse viisumia alle 90 päivän reissuihin Yhdysvaltoihin, täytimme jo ESTAn (http://www.bcdtravel.fi/aw/home/fi_FI/fi-FI/Home/Travel_Tools/~blke/esta_fi/) ja hakemukset hyväksyttiin. Aina on olemassa mahdollisuus, että käännytetään rajalta, mutta kävi miten kävi, jälkeenpäin on kuitenkin kerrottavaa. ;)