IRC-Galleria

Burnout Revenge
Plus

=Räkäistä naurua ja kipeät sormet.
Poikamiesboksi kukoistaa.

(kuva Carmageddonista)

Minun ei pitäisi pelata Burnout Revengeä. Voin vain kuvitella miten hallaa tekee sydämelle olla tunnin, parin pelisession ajan jatkuvasti VALTAVAN RAIVON kourissa.

Parhaimmillaan se on ihan vitun ihan ihana ja tyydyttävä peli. Xboxin ostettuani etsin pitkään jotain itselleni sopivaa autopeliä, mutta ne olivat vain toinen toistaan paskempia. Project Gotham Racing, Need for Speed Underground, Need for Speed Underground 2, Forza Motorsport.. varmaan ihan kivoja niille jotka tykkäävät autoista, mutta minä en. Quantum Redshift oli paras, semmoinen Wipeoutin tyylinen jossa huristellaan omituisilla avaruusmopoilla, mutta siihenkin kyllästyi nopeasti.

Inhoan autoja, mutta tykkään kaahailusta. Carmageddonit olivat minulle aika täydellisiä pelejä silloin aikanaan. Carmageddon 2 päihittää nykyajan autopelit hyvin monessa suhteessa. Esim onko se niin vitun vaikea antaa pelaajan etsiä oikoreitit ihan vapaasti, melkein joka ikisessä autopelissä kun radat ovat neulantarkkoja viivoja joiden ympärillä oleva pelimaailma on pelkkää maisemaa, silmänlumetta.
Carmageddonissa oli laajat ympäristöt joissa radat kulkivat, ja sait joko mennä kiltisti rataa pitkin tai lähteä tutkimaan maailmaa ja ajamaan ihmisiä(ja eläimiä) lyttyyn.
Vahingonmallinnus oli myös upea Carmageddonissa(ainakin kakkosessa), autot menivät ihan palasiksi ja jopa kohtuu realistisen oloisesti. (epärealistisen kestäviä ne silti olivat)

Ja Carmageddon ykkösen Die Anna oli ensimmäisiä pelihahmoja joihin ihastuin. Siitä huolimatta että hän oli pelkkä naama vasemmassa ylälaidassa joka ilmeili häijysti ja heitti kommentteja kun ajoimme ihmisten päälle tai runttasimme vastustajaa oikein kunnolla.
"Psychopathic stunner. Born in a body bag and raised in a morgue."
Tuon enempää ei hahmon taustoista kerrottu, hän oli lähinnä naispuolinen vastine Max Damagelle, mutta perkele että ihastuin häneen.

Carmageddonien jälkeen olen tosiaan etsinyt minulle sopivaa autopeliä. Monen huonon ostoksen jälkeen Burnout Revenge on ehkä lähimpänä sitä mitä olen halunnut. Ensinnäkin se on todella agressiivinen, peli kannustaa runnomaan vastustajia, ajamaan vastaantulijoiden kaistalla ja tekemään kaikkea muuta järjetöntä. Ja se näyttää ja tuntuu todella hyvältä. Ajotuntumaa ei ole pilattu turhalla realismilla, eli käsijarrun käyttäminen 300km tuntivauhdissa ei saa autoa pyörimään typerästi jorpakkoon kuten kaikissa "oikeissa" autopeleissä minulle aina käy.

Mutta siitä huolimatta se on liian vaikea minulle! AAARGH! Sama piirre mikä pilasi sinällään ihan kivan Need for Speed Undergroundin: teet YHDEN PIENEN VIRHEEN pitkässä kisassa niin se on siinä, pakko aloittaa alusta koska et enää millään saa aikarajaa kiinni. Ja minä teen paljon virheitä huolimatta siitä miten helppo pelin autoja on ajaa. Se on äärimmäisen vittumaista.

Ja kolarikisat vasta onkin toteutettu vittumaisesti. Sinällään idea on todella mahtava, joskin joidenkin mielestä(ei minun) ehkä moraalisesti arveluttava: pelaajan on aiheutettava mahdollisimman paha ketjukolari. Kuulostaa hauskalta jos olet kaltaiseni sairasmielinen yksilö.
Mutta miksi miksi miksi se on pitänyt toteuttaa niin päin persettä.

Esim startti. Ei voi vain lähteä normaalisti ajamaan, vaan lähtönopeus määritellään jollain typerällä mittarilla jossa pitää painaa nappia kaksi kertaa. En vieläkään tajua miten se toimii, mutta jos painat väärin niin auto posahtaa siihen, tai saat vain etanavauhdin. Typerää.
No sitten kun auto lähtee liikkeelle niin sitä et saa hidastamaan millään ja ohjauskin tuntuu olevan vaikeampaa kuin tavallisessa pelissä.
Tarkoituksena on saada oma auto rysäytettyä keskelle liikennettä niin että mahdollisimman moni törmää siihen, ja hyvä juttu jos saat matkalla vähän kolaroitua ja tuotua näin vielä lisää esteitä liikenteelle. Autosi posahdettua sen liikerataan voi rajallisesti vaikuttaa, mikä on ihan kiva.
Alalaidassa mittari joka täyttyy mitä enemmän kolaria tulee, ja sen ollessa täynnä pääset käyttämään Crashbreakeria, taas yksi sinällään kiva ominaisuus joka on tehty päin vittua.

Siis: Crasbreaker antaa sinun räjäyttää autosi uudestaan ja aiheuttaa suunnatonta vahinkoa ympäröiville autoille. Autosi myös lentää taas ilmaan ja voit ohjata sen päin muita autoja.
MUTTA VOI VITTU. Mittarin täyttyessä käynnistyy muutaman sekunnin ajastin jonka aikana mittari tyhjenee nopeasti, ja sinun täytyy rämpyttää b-näppäintä ihan vitun nopeasti saadaksesi sen taas täyttymään, tai muuten räjähdyksestä tulee vain pieni lässähdys. Mitä järkeä?

Ja jos kolari meneekin päin persettä, kuten se usein menee, ja haluat aloittaa alusta, niin siinä meneekin ihan vitun pitkä aika. Kamera nimittäin lähtee valumaan hitaasti kolaripaikalta takaisin starttipaikalle, jonka jälkeen vielä muutaman sekunnin latausaika. Mitä pidempi rata sitä pidempään kameralla tietysti kestää rollaattorinsa kanssa. Taas kysyn että miksi vitussa.
Ilman näitä pieniä ärsyttävyyksiä olisin tykännyt kolarikisoista valtavasti, nyt ne ovat vain välttämätön paha.

Entä muut pelimuodot? Traffic Attackiin ihastuin heti. Siinä vain rymistellään eteenpäin ja runnotaan mahdollisimman paljon muuta liikennettä, tästä kun saa lisää aikaa ja turboa autoon.
Tavalliset kisat ovat myös kivoja, kolaroiminen kun on toteutettu perhanan tyylikkäästi. Esim kun kiilaat viereisen pelaajan tolppaan, tulee hieno kamerahidastus ja peli väläyttää jonkin höperön nimen tuolle nimenomaiselle kolarille. Koska pelaan peliä suomenkielisenä, nimet ovat todella omituisia, esim "Tukkijätkä tuulettaa". Mutta se on valtavan nautinnollista.

Road ragessa ei sitten kisatakaan maaliinpääsystä, vaan tarkoituksena on kolaroida kilpailijoita mahdollisimman paljon. Tämä on lempimoodini, ja harmittaakin että näitä kisoja on varsin vähän.

Kaikista vittumaisin pelimoodi on ns. boostikisa, eli tavallinen aika-ajo. Se on juuri se moodi jossa ei sallita yhden yhtäkään virhettä jos haluat sen typerän kultamitalin, ja lisäksi täytyy muutenkin ajaa täydellisesti. Välttämätön paha, kuten kolarikisatkin.
Jos olisi joku cheatti jolla saisi välittömästi kaikki autot ja kisat avattua, olisin naputellut sen aikaa sitten. Haaste ei kiinnosta vitun pätkää enää sen jälkeen kun on vittuuntunut kymmeniä kertoja johonkin samaan typerään kohtaan. Enpä kyllä muutenkaan etsi peleistä haastetta, vaan kokemuksia ja hauskanpitoa.

Ja tämän on pakko olla epäterveellistä, niin väkevästi tämä minuun vaikuttaa. Äsken pelatessa huomasin nojaavani eteenpäin kaikki lihakset jännittyneenä, veri kohisten päässä, ja KARJUIN kurkku suorana aina kun kömmäsin, ja NAUROIN vielä kauheammin aina kun sain vihollisia runtattua, ja HUUSIN JA ÖRISIN kun pääsin ensimmäisenä maaliin. Fiilis oli kuin salitreenin tai painin jälkeen. Siis hyvä fiilis, kun nyt kerrankin voitin kolme kisaa peräkkäin.
Pelit herättävät minussa aina voimakkaita tunnekuohuja. Negatiivisia silloin kun peli on paska tai en osaa pelata, mutta hyvien pelikokemusten aiheuttamat positiiviset tunteet saavat kaiken tuntumaan sen arvoiselta.

Tuli mieleen että pelkoa pidetään yleensä huonona tunteena, mutta joitakin pelejä pelaan juuri sen vuoksi. Mutta siitä voisi kirjoittaa toiste, tästäkin tuli taas ylipitkä jauhanta. Piti vain vähän raivota Burnoutin vittumaisuudesta.

Ainiin. Carmageddonista on myös sarjakuva. http://www.tozzer.com/carm/1.htm