En tohtinut sanoa ääneen tietäväni mitä sinä tunnet
koska silloin tietäisin sinun varmasti kuulevan lauseeni
Runollisuus ja tulkinnanvaraisuus
ovat minulle helpompia ratkaisuja
Toivottavasti se ei haittaa
Olenhan kuitenkin äärimmäisen peittelemätön
- mieleni luovutettuna grafiittina paperille,
jotkut näkyvillä pieninä pikseleinä pienissä kirjaimissa
elämäni suuruisissa runoissa
Lukiessasi tätä toivottavasti tiedät
minun puhuvan juuri sinusta
ja siitä että olet se uusien kokemusten kirkas puoli
joka antaa syyn pitää taas pään pystyssä
ja hengittää lisää savua kylmettämään sormenpäitä
Minä aistin, mitä tunnet
Se uutuuden kylmä ja sähköinen katku etoo sinua
On ongelmallista aloittaa taival,
jos seinät ja mieli on tapetoitu
edellismyrskyn merkityksellisellä historialla
Sinun lienee pakko pitää asiat järjestyksessä
ja energiaahan sinulla riittää
Minä taas olen entropian luonnollinen pyrkimys
- se suuri haje täynnä syvää epävarmuutta.
Mitä minulla on sinulle antaa,
jos vaeltelevassa olemuksessasi
se etääntynyt suola särkyneessä vaasissa merkitsee
kaikkea?
Etäältä joku tuntematon siteerasi minua itselleni
"Päivällä sä otat aurinkoo."
Taidankin jo huomenna kylpeä valonsäteissä
ja puhaltaa itseeni hieman naiivia toivoa sinusta