Ensimmäisen päivän oltua puolessa kintut jo huusivat veristä murhaa sille joka niitä näin kiusaa. Päätin olla kuuntelematta ja laskettiin kuitenkin lähemmäs viisi tuntia.
Toisena päivänä hameväki oli päättänyt päästä kylpylään. Ei siinä paljoa tehnyt itsekään mieli vastaan väittää, pohkeita olisi voinut käyttää kivien murskaamisessa kolmen tunnin laskettelulipun jälkeen, sen verran kireällä oli lihakset. Reipas kaksi tuntia saunaa ja hierovia allassuihkuja myöhemmin jaloissa tuntui siltä, että ehkä ne vielä toipuvat rääkistä räjähtämättä.
Kolmannelle päivälle olikin jo sitten totuttu tuskaan, jalat eivät olleet moksiskaan kuuden tunnin laskettelusta. Kuudesta tunnista yksi vietettiin putiikin jyrkimmässä mäessä ottaen kisaa kuinka ärhäkästi sitä mäkeä pääseekään alas. Emäntä jäi 87km/h, itselle kellotin 96 km/h
Riistaravintolat olivat Rukalla se kova juttu: Melkeinpä jokaisessa ravintolassa löytyi yksi kahdesta sarvipäästä, tai sitten kokonainen lista elukoita, mitä suomen metsistä harvennetaan tasaisesti metsästyskausilla. Uusina tuttavuuksina kokeilin jänistä, mitä en aiemmin ole maistellut. Elukan liha on kuin jumalten siunaamaa ambrosiaa sellaisenaankin, mutta kermaisessa kastikkeessa se on jo lusikalla annosteltava orgasmi kielen päällä. Pistinkin elukan tai pari tilaukseen tutuilta, jotka vielä harrastavat tätä katoavaa kansanperinnettä nimeltään metsästys.
Tyhjin käsinkään ei lähdetty takaisin, nappasin riistamyymälästä metson- ja karhunlihaa pienet paketit mukaan. Karhun fileepihveissä oli kilohinta 159e, niin ne jäivät hyllyyn, mutta onneksi taloudellisempiakin vaihtoehtoja löytyi. "vain" 60e satsi, hieman yli puolesta kilosta lihaa. Kahden normaalin viikon ruokarahat. Enemmän olisi vituttanut jos olisi jättänyt hyllyyn.
Että viikonlopuksi etsitään jotain hyviä reseptejä karhulle ja metsolle, omnomnomnom.