ja miten ne kohdallani selkeästi tuovat esiin paitsi sen, että obsessoin kenties liikaa jostakin henkilöstä juuri sillä hetkellä, myös sen, että alitajuntani saattaa olla hivenen kiero.
Eli mä näin viime yönä taas ihan kaikenlaisia sekalaisia unia, joista en muista kauheasti mitään tarkkaa. Joitakin kavereita oli mukana mun unissa, ja, kuten myös usein mun unissa, tapahtui paljon epämääräistä harhailua ja eksymistä outoihin paikkoihin, mutta tosiaan, muistikuvani ovat hatarat. Mutta parasta ehkä: jossakin vaiheessa mun uniani Martin Freeman kidnappasi mut.
XDDD
Miksi joka kerta kun näen jotain unta julkkiksista, se ei voi olla mitään suht normaalia?
Niin no joo, oonko mä nyt niin kauhean normaali muutenkaan, mutta siis. Mietitäänpäs taaksepäin mun viimeisimpiä julkkisuniani.
Robert Plantin kanssa mä murtauduin autiotaloihin varkaisiin:
Charlie Sheen oli mun huonenaapurini yliopistoasuntolassa:
...
Ja nyt pikkuinen brittimies (jota mä haluan paijata maailman loppuun saakka koska se on niin yltiölutunen ja miten helvetissä mulla on kestänyt näin kauan tajuta se kunnolla) KIDNAPPAA mut.
HAHAHAHAHAAHAHAHAHAHAHAHAAH. 8D
Mutta tämä on selkeästi väärin, koska:
a) siitä nyt ei takuulla olisi kidnappaamaan ketään. Edes unissa. b) Mun olisi päinvastoin pitänyt kidnapata se.
Mistä tuli mieleen, että Martin olisi kyllä kiva joululahja:
>;D
Mutta pukki tuskin tuo sitä mulle lahjaksi, koska en usko olleeni kyllin kiltti. Yhy. ;_;
Joo joo. Nyt menen ja olen hiljaa.
Ja kaivan itselleni haudan samalla, koska olen säälittävä. :---D