Oon tässä nyt koirahoitajana tajunnut, kuinka syvää paskaa se on, kun porukka nakkelee näitä purkkiaan asfalttiin.
Ei sillä, että oon siivousintoilija, mutta asfaltti on asfaltti. Se koira saa ne siitä otettua ihan helposti irti. Vaikka olisi pureskeltu, saattaa se purkka sisältää silti kiitettävän määrän xylitolia, joka voi koiralta viedä hengen.
Ihan tosi, se on jumalattoman stressaavaa kokoajan olla nykimässä koiraa pois, ettei se saa iteltään henkeä pois. On kiva tunkea sormia toisen suuhun ja nykiä purkkaa pois.
Tunkekaa ne purkkanne vaikka tukkeeksi perseeseenne!
Toinen myös, vaikkei tänään olekaan kokemusta moisesta ollut, on nämä perkeleen lasisirut! Onko pakko niitä pulloja hajotella? Ei sitten käy mielessä, että muun muassa tenavat ja sitten nämä karvaiset lapsoset siellä vetelevät. Koirilla kun ei sitten yleensä ole kenkiä ja on tosi kiva, jos pieni lasinsiru uppoaa anturaan. Ei se koira tajua että pitää varoa jokaista liikettä.
Joten.