IRC-Galleria

Eiiiii mää niin rakastan tota oravaa <3 :DDDDDD

Hahah.

Halla taas juossu täälä koko päivän vappaana ja ollu pari tuntia hiljaa ni tiesin, et son menny nukkumaan tonne ommaan pesäänsä minkä se on tehny tänne yhteen mun huoneen nurkkaan.
Menin sitä sieltä poimimaan. Otin pienen unisen karvapalleron käsiini ja huomaan siinä samasa, et.. MUN KADONNEET SUKAT ON SIELÄ!!!1 :DDDDDDDDDDDdd Ei hitto.. Yks vieny pesän lämmikkeeksi :D:D:d

Eikä siinä vielä kaikki! \o/

Oon vähä ihmetelly, et miten se on nii sotkunen. Ku se aina käy penkomasa tota marsujen ruokapussia ja aina on jyvät aivan levällää pitkin ja poikin ni selvis seki, et miks pittää sotkia nii paljo.. Nimittäin.. Tämä neiti on valkannu sieltä ne parhaat palat ja vieny sinne pessään!! Kauhia vuori sielä seinää vasten niitä murskattuja herneenpaloja ja kuivattua porkkanaa! :D:D:dd Ne valkannu sieltä pussista.. Eiiii mikä ihana tyttö <3

Sillä on aina posket ihan täynnä tavaraa.. Pullottaa ja sit kahtoo ihan "O.O" jos lähestyn sitä ja pinkasee pakkoon! Syyllinen kiinni itse teossa -ilme :DDD
On se käyny kyllä mielesä, et johonki varastoon se niitä varmaa vie, mut.. yllätti :DD

Mikä rakkaus <3 Fiksu ötö :DD

Nostin sen pieneen laatikkoon, jäykän kylmän pienen ruumiin. Silittelin sen pehmeää turkkia itkien ja mielessäni sanoin sille, että nyt sun on parempi olla. Peittelin ruumiin pehmeään huopaan, suljin laatikon.

Lapion kanssa raahustin metsään. Sisko ja äiti mukanani. Pitelin laatikkoa sylissäni, kun äiti kaivoi kuoppaa. Oli pakko vielä avata se laatikko. Siirsin hieman huopaa mihin rakkaani oli kääritty. Sieltä se pilkisti. Pieni vaaleanruskea rakkaus. Turkki niin pehmeä ja sileä, ruumis niin eloton ja kylmä. Silitin sitä ja kuiskasin: "Älä pelkää, sinun on nyt parempi. Rakastan sinua". ja laskin laatikon kuoppaan "Hei hei Kuisma".

Ikuiset muistot se jätti, tassunjäljet jotka eivät koskaan lähde pois sydämestäni. Ikävän jätti, aukon sydämeen.

Oon itkeny koko päivän. Muistellu vain pientä kääröä. Ehittiin tuntea vasta kuukausi, mutta voi kuinka rakastinkaan. Niin täysillä kuin vaan voi. Minun oma lapsi. On nyt poissa luotani. On nyt paremmassa paikassa.

Älä pelkää Kuisma pieni. <3
Minä käyn sinua katsomassa haudallasi ja muistan sinut sellaisena mitä olit, minun lyhytkestoinen onni, maailman ihanin orava jota kukaan ei koskaan voi korvata. Ikävä on kova ja sydän rikki.

En huomattavastikkaan osaa kirjoittaa, mutta kirjotin nyt mitä mieleen tuli. En osaa sanoa muuta..

</3