Koko elämän ajan, nykyajan ihmistä kannustetaan suorittamaan. Koskaan ei oo riittävästi ja parempaan pitäs aina pyrkiä.
Sit vasta ihminen tajuu elää elämääsä, ku saa kuulla et "sä kuolet kolmen kuukauden päästä". Sit aletaa matkustamaan, tehään kaikki se, mikä on jääny tekemättä liiallisen suorittamisen takia pois. Ihminen alkaa sit vasta elämään, kun hän saa kuulla kohta kuolevansa.
Vaikka sitä elämää pitäs elää täysillä ihan joka päivä. Ei sitä koskaan tiie, et kuoletko yöllä nukkuessas vai ajaako sun yli auto seuraavana päivänä. Ei sitä tiedä millon kuolee. Miksi me sitten siirretään unelmia ja tavoitteita tulevaisuuteen, et voitas sillä hetkellä täyttää vaatimukset, jotka joku muu on sulle asettanu.
Ei sitä ikin tiie, et onks tää päivä sun viiminen. Siksi se kannattaa elää niinku se ois sun viiminen, eikä siten miten joku sun odottaa sen elävän. Koska sun elämä on just ja vain sun. Ei kenenkään muun elämä.
Muistona yöstä, jonka vietin kanssasi
Muistona kuutamosta, jonka alla join vertasi
Muistona valkoisesta iltapuvusta, joka minulla oli ylläni
Muistona valkoisesta iltapuvusta jonka tahrin verelläsi
Muistellen niitä kylmiä tuulia, jotka kuivasivat veresi
Muistellen sitä kuuta, jolloin tiputin veripisarasi
Muistellen niitä kirsikankukkia, jotka tuolloin kukoistivat
Muistellen sit' yötä, jolloin sinusta tuli kaltaiseni
haluun halata maailmaa. haluun antaa kaiken ja elää.
en haluu ajatella mitä muut miettii. en haluu välittää.
tuntuu et voin saavuttaa mitä vaa. saavuttaa onnen.
haluun hymyillä ja asetella pöydälle söpöjä esineitä.
haluun matkustaa ja hoitaa omaa pientä puutarhaa.
haluun pukeutuu mekkoihin ja laittaa hiuksii rusetin.
haluun syödä mansikoita ja juosta vihreellä nurmella.