Koko elämän ajan, nykyajan ihmistä kannustetaan suorittamaan. Koskaan ei oo riittävästi ja parempaan pitäs aina pyrkiä.
Sit vasta ihminen tajuu elää elämääsä, ku saa kuulla et "sä kuolet kolmen kuukauden päästä". Sit aletaa matkustamaan, tehään kaikki se, mikä on jääny tekemättä liiallisen suorittamisen takia pois. Ihminen alkaa sit vasta elämään, kun hän saa kuulla kohta kuolevansa.
Vaikka sitä elämää pitäs elää täysillä ihan joka päivä. Ei sitä koskaan tiie, et kuoletko yöllä nukkuessas vai ajaako sun yli auto seuraavana päivänä. Ei sitä tiedä millon kuolee. Miksi me sitten siirretään unelmia ja tavoitteita tulevaisuuteen, et voitas sillä hetkellä täyttää vaatimukset, jotka joku muu on sulle asettanu.
Ei sitä ikin tiie, et onks tää päivä sun viiminen. Siksi se kannattaa elää niinku se ois sun viiminen, eikä siten miten joku sun odottaa sen elävän. Koska sun elämä on just ja vain sun. Ei kenenkään muun elämä.
You've got fucking one life, live it
Kthnxbai