IRC-Galleria

Hesen (Hesburger) lastenlehti tupsahti postilaatikkoon, ei tietty mulle mut lapsille. Selatessa silmiin osui koko aukeaman juttu Panu Larnoksesta. Panu oli mun suosikki viime Idolsissa, vaikken toki missään vaiheessa olettanut, että hän Aria voittaisi. Levynkin ostin ja tykkään jopa siitä. En ihan älyttömästi, mutta kuitenkin (kaunista pehmopoppia). Ja kävin keikallakin... tai siis melkein keikalla (minusta kolme biisiä ei ole oikea keikka). Siitä jäi fiilis, että voisin käydä toistekin, jos kohdalle osuu.

Eli periaatteessa positiivinen, kannustava suhtautuminen kyseiseen tyyppiin, ja paljon sympatiaakin (kunpa sais omaa menestystä, eikä jäis vain"Annan poikaystäväksi"). Juttukin tuntui ensin kivalta. Otsikko "Esikoislevy positiivinen yllätys" ehkä vähän liiottelua, mut se ei johdu levystä vaan odotuksista (levy on hyvä muttei yllättävän hyvä). Ja ilahduttavaa tietoa siitä, että Panun biisit ois pärjänneet download-listoilla, vaikkei levy virallisella listalla juhlinutkaan. Mutta sitten: "Kun biisien etsintä seuraavaa levyä varten on jo aloitettu, voi Panun kaipaama täysosuma olla tulossa piankin".

Seuraavaa levyä? Kaveri joka ei ole edes kunnolla aloittanut keikkailua? Haloo! Kattois nyt ensin riittääkö lavakarisma paikoissa, missä ikärajat karsii innokkaimpia faneja. Riittääkö motivaatio, jos pitää aloittaa pienistä baarikeikoista, kun on seuraillut omaa siippaa festarikansojen villitsijänä?

Kai tuo on vain mediapuhetta - voihan niitä biisejä etsiä, vaikkei olis vielä ajatustakaan uuden levyn tekemisestä. Ja tietenkin itse asia (valmisteleeko Panu uutta levyä vaiko ei) on tässä täysin sivuseikka (kiva vaan jos valmistelee). Potuttaa vaan eräs toinen entinen aidoli, just se joka lipsahtelee kaikkiin mun päiväkirjamerkintöihin. Siltä ei kuulu minkäänsortin "etsii uusia biisejä" -uutisia. Ei vaikka keikkakarismaa todistetusti on, samoin esiintymisintoa, ja toimiva yhdistelmä stara-asennetta ja vaatimattomuutta (pienemmätkin keikat tehdään isolla fiiliksellä). Epistä... ;)

Pete Seppälään liittyvä päiväkirjasarjani jatkuu, kun onnistuin harmistumaan todella vanhasta asiasta, niin vanhasta, ettei siitä viitsi vaahdota edes keskustelupalstalla (omassa päiväkirjassa saa kai lässyttää mistä vaan, vaikka kuinka typeristä vanhoista jutuista). Osui vahingossa käteen todella vanha lehti, toukokuinen Ilta-Sanomat, missä kerrotaan Annan ohittaneen Arin levymyynnissä (täällä ei varmaan tarvi tarkentaa, että Abreu ja Koivunen ;). Jutun sivussa on miniraportit muiden Idols-kisaajien menestyksestä, ja Petestä raportoidaan näin: "musiikkiura loppui lyhyeen levyn flopattua täydellisesti... ...elättänyt itseään pokeria pelaamalla ja golf-opettajan työllä".

Vai niin. Pitääköhän tutkia reilun vuoden ajalta napsittuja satoja keikkakuvia vähän tarkemmin? Näkyyköhän niissä sittenkään mikkejä ja kitaroita? Heilutetaanko niissä rumpukapuloita vai golf-mailoja? Vai oisko mun musiikkimaku NIIN outo ja sekava, että olen pitänyt rytmikkäitä "bet-flop-check-river"-litanioita rock'n'rollina?

Ei mun dementia vielä niin pitkällä ole. Tiedän käyneeni keikoilla, missä on soitettu ihan oikeaa musiikkia. Ensimmäinenkin keikka oli vasta puolisen vuotta tuon "täysin flopanneen" levyn ilmestymisen jälkeen ja viimeisimmästä on reilu kuukausi, eli ihan hetkessä ei 2005-vuosikerran idolin musiikkiura voinut katketa. Keikat on olleet sen verran isoissa paikoissa (esim. Tallink Galaxyn yökerho), että epäilisin, että Seppälälle & orkesterille on jotain noista maksettukin - ruoka tarjottu tai jotain? ;) - eli kyse lienee urasta eikä harrastelusta.

Just nyt on ehkä huono aika vaahdota tästä, kun keikkakalenterissa näkyy vain jokunen yksityistilaisuus*, mutta työtä ne pienemmätkin keikat on. Maatamme kiertää aika moni matalamman julkisuusprofiilin kokoonpano (tanssiorkestereja, bilebändejä...), musiikkiuralla nekin, vaikkeivat levymyynti- ja radiosoittolistoilla jyllääkään. Onhan Petenkin keikkaohjelmisto kallistunut enemmän rock-bilebändin setin suuntaan, jokusella omalla biisillä maustettuna (ja meille muutamalle ne on huippuhetkiä: "Aamukuuten valvotaan, en tahdo kotiin" on yhtä juhlaa joka kerta). Toivottavasti Pete pääsee lähivuosina kasaamaan uuden "muusikon käyntikortin" eli levyn - mielellään sellaisen, jolla olisi lisää hänen omia erikoisen hienoja tekstejään. Mutta jos ei, niin coveriakin voi veivata isolla ilolla ja asenteella. Vaikka välillä opettais golfiakin ;)

Ja muistelen kyllä lukeneeni useammasta lähteestä (ettei peräti myös Ilta-Sanomista aiemmin), että tuota Peten Jos nukun kiltisti sohvalla-albumia olisi myyty yli 3000, mikä voi hyvin olla tuplasti enemmän kuin tässä jutussa mainittu alle 2000. Ei ihan surkeasti täysin mainostamattomalta, seuraavan Idols-buumin jalkoihin jääneeltä levyltä (jota ite kuuntelen edelleen vähintään viikottain eikä pienintäkään kyllästymisen merkkiä ilmassa. Lievästi sanottuna naurettavaa/säälittävää jos veivaan samaa levyä 2 vuotta putkeen eli alkas olla kiire saada uutta ;)

* http://www.ojess.net/v2/keikat.php (jos Peten omien sivujen "ei sisältöä"-keikkakalenterista lukisin yksityistilaisuuksia, voisin kai yhtä hyvin luulla golf-mailaa kitaraksi ;)

Inspiroiduin uudesta päiväkirjojen luokittelumahdollisuudesta vilkuilemaan vanhoja jorinoita, ja merkkailemaan niitä Pete Seppälä-yhteisöön (jotenkin tuntuivat keskittyvän keikkakuvioihin, siinä missä mun kuvatkin ;) Kaikkia en edes kehdannut merkitä - vain ne, missä Pete-keikkailusta oli enemmän kuin sivumainintoja (muuten oisvat lipsahtaneet sen yhteisön alle lähes kaikki...). Ihania muistoja hieman kurjempien sairaskertomusten lomassa...

Jäin tässä pohtimaan, että tännekö näitä keikkamuisteloita pitäs ruveta taas pitkästä aikaa kirjottelemaan. Galtsun hieman "teinimpään" tyyliin ne sopis ehkä paremmin kuin "aikuisten" Facebookiin, missä olen yrittänyt välillä kirjoitella muutakin, oman imagon totaalituhon välttämiseksi (too late? ;). Virallisia keikkaraportteja olen toki vielä just ja just kehdannut kirjoittaa Peten virallisten sivujen http://www.peteseppala.fi keskustelufoorumille, vaikka lätisenkin siellä pääosin yksin/kaksin/kolmin. Ei siellä sentään ihan yhtä kuollutta ole kuin IG-yhteisössä... tai siis nyt alkaa olla, mutta keväällä vielä pilkahteli elämää. Ja keväällä oli niitä keikkojakin - oli Vantaan Topparia ja Lunaa. Oli ihan mieletön laivakeikka Galaxylla (Vihdoinkin! risteilyn yö- ja paluupäiväshow) ja vielä Forssan Status, jossa oli niin uskomaton fiilis, että keikkataukohaikeus pääsi iskemään vasta kotona.

Nyt keikkakalenteri näyttää tyhjää, muutamaa yksityistilaisuutta lukuunottamatta. Toki golfpro-artisti tarvitsee taukoa kiihkeimmän golf-kauden ajaksi, ja ennenkaikkea pitääkseen isyyslomaa. Mutta kunpa sinne nyt joku syysmerkintä ilmestyisi, niin ei huippukokemusten ikävä pääsisi yltymään liian pahaksi...

Miten sitä voi mennä mukamas terve ihminen näin heikoksi, että kolmatta flunssaa kärsii saman syksyn aikana? Kesän superantibioottien aikana pelkäsin kyllä tulevaa tautikierrettä, mutta poikahan se antibiootit sai enkä minä ;) Ja nyt poika senkun porskuttaa, pyöräilee korttelirallia illat pitkät, eikä saa mitään tauteja (kop kop) vaikka äiti pärskii. Tai no, toissayönä oksensi mutta taisi olla joku ruokamyrkytys kun oli eilisen päivän ihan entisellään ja tänään taas koulussa (toinen kop kop, ettei kohta soiteta sieltä...). Onhan sitä nyt kai yleensä joku flunssa sairastettu syksyisin, mutta tällaista kierrettä en muista kuin 9 vuoden takaa, jolloin poikaa odotin (ei ole sama syy nyt ;)

Eihän mulla juuri koskaan mitään kuumetta ole - paitsi kerran keuhkokuumeessa - enkä tunnusta kokeneeni koskaan edes oikeaa influenssaa. Mutta kyllä "pelkkä" kaamea nuhakin vetää heikoksi, räkä tukkii viimeisetkin aivotoiminnot, ja silti pitäis muka töitä tehdä kun ei ole muka oikeasti sairas (eli ei ole sitä kuumetta).

Jotta mun päiväkirjamerkintöjen punainen lanka ei katkeaisi, niin täytyy tunnustaa, että toki tässä viimeisimmässä taudissa voi olla takana pieni ylirasittuminen ja paleltuminen keikkamatkoilla. Ensin oltiin Kouvolana Vaakunassa bilettämässä, minkäs muun kuin Pete Seppälä Party Band:iksi nimeään vaihtavan PS & O'jessin tahdissa. Yleisö oli siellä vähän vaisua (hotellissa asuvia mummoja ym) mikä ei ollut ihme, kun paikan normaali lauantaiteema oli iskelmä - pistivät Peten uuden rock-viritelmän pioneeriksi. Bändi hoiti osuutensa asenteella kuten aina, mutta yleisö ei ihan pysynyt mukana. Kuvaavaa oli se, että tanssilattialla oli kovin tungos kun DJ soitti Tapani Kansaa. Tai no, kyllä biletunnelma kohosi silloinkin, kun Pete veti Autiotaloa ja muita vähän vanhemmallekin väelle tuttuja hittejä. **

Ja tuon pitkän keikkaillan perään alle viikko lepoa ennen Viking-Rosellan syyslomaspecial-risteilyä. Taas vauhdikas Pete-keikka (nyt oli muuten yleisökin täysillä mukana!) ja pitkä ilta/yö. Ja hemmetin kylmä hytti (olikohan siellä joku säätö mitä en älynnyt?). Muutama aamutunti sujui enemmän horkassa kuin unessa. Joten ei ehkä niin ihme, että viikko sen jälkeen rupes röhisemään...

** Perään filosofointia ravintolakulttuurista: miksi ihmeessä tanssiravintolat ja yökerhot tyytyy siihen, että väkeä tulee vasta puolilta öin jos silloinkaan (Vaakunan showtime oli kyllä jo 22.30 - ja vielä Suomi-Belgia-futismatsi-iltana. Yllättäen vähän hiljaista ;) Eikö kannattaisi jollain happy hour-systeemillä houkutella edes osa väestä suoraan sinne loppuillan bilekohteeseen, kulkematta pubien kautta? Tiedän, että olen vanha ja ulkona bile-skenestä (en tainnut oikein koskaan sisällä ollakaa), mutta en vaan ymmärrä miksi paikasta toiseen siirtyminen on se juttu... Halvat hinnat ja hieman hiljaisempaa jutustelumusiikkia siinä ennen puolta yötä, niin voisi viihtyä yhdessä paikassa. Ja miksei jotain alkuillan ohjelmaakin (hulluimmille karaokenurkkaus ;)

Elämä ilmeisesti pysyy tasapainossa sillä, että huippukokemukset ja pahemmat tuskautumiset limittyvät nätisti toisiinsa. Blondi-nörtin elämä on yhtä tuskaa, kun pitäisi räpeltää hardware-juttuja töissä, ilman minkäänlaista pohjatietoa. Mutta toisaalta seinää hakkaava pää leijuu vielä pilvissä viikonlopun uskomattoman keikkaillan jälkeen. Eksyin niinkin kauas kun Pieksämäelle Pete Seppälän keikan takia, ja tällä kertaa perhe tuli raahattua mukaan. Tenavat pääsee niin harvoin hotelliin, että siinä pelkästään oli jo elämystä - miehestä en niin tiedä, mutta kiltisti sekin raahautui perässä ;)

Savonsolmussa oli ensin tunnin lastenkeikka - ja jotenkin vaikutti siltä, että perhekin vähän hurmaantui menosta (lapset meni innokkasti pyytämään nimmareita, ja poseeraamaan yhteiskuvissa). Mutta yökeikka se vasta mahtava olikin. Yleisömäärä näytti ensin pahalta - 10 minuuttia ennen puolta yötä ravintolasali oli lähes tyhjä - mutta jostain sitä porukkaa sitten tupsahti, kun keikka pääsi käyntiin. Yleisesti vaikutti siltä, että porukka oli paikalla enemmän tai vähemmän sattumalta - kiipesivät kellarin diskosta vilkasemaan menoa, tai tulivat bassonjytkeen houkuttelemana rannalta - eli takuulla yllättyivät millanen meno keikalla oli. Meitä "faneja" oli vain kourallinen, mutta ei mennyt kauaakaan, kun lavan edessä oli ruuhkaa, ja biletys jatkui pilkkuun saakka. Toinen setti leikkautui vähän lyhyeksi, kun pilkku olikin puoli kolmelta eikä puoli neljältä, niinkuin bändi itekin taisi luulla aloittaessaan. Mutta verrattuna "suurempien tähtien" yhden setin bändikeikkoihin, Pete & O'jess tarjosivat soittoa tuplasti ja tunnelmaa moninkertaisesti :)

Nyt on sitten vihdoin nähty Pete Seppälä ja bändi livenä lavalla - eikä tarvinnut pettyä lähes tähtitieteellisiksi kasautuneista odotuksista huolimatta. Keikka oli Tapiola Gardenissa - tosi hieno terassinäkymä, ihana lämmin kesäilta, ja aivan mieletön keikka! Reilusti yli kaksi tuntia soittoa ja laulua. Rock-meininkiä pienillä väliherkistelyillä - mm. uskomattoman hieno akustinen sessio, kitara ja kaksi komeaa miesääntä.

O'jess, eli se bändi, osoittautui huhupuheiden mukaiseksi eli aivan mahtavaksi. Bilebändi tosiaan - Peten taustoja soittivat taitavasti ja antaumuksella, ja pelkän bändin heavypainotteinen setti oli ihan tykkiä! Ei nyt lähdetä vertailemaan Hard Rock Hallelujaa tai Enter Sandmania alkuperäisiin, mutta jykevää meinikiä (siihen verrattuna esim. Ari Koivusen sinänsä vallan loistava heavy-levy on lähes poppendaalia... No, ei sentään, kyllähän livetilanne tuo lisäjykevyyttä verrattuna tämän vanhan tädin hiljaiseen stereosoittoon ;)

Ja Pete on show-mies vailla vertaa. Vaikka yleisöstä iso osa oli todennäköisesti muuten vaan paikalla (toisin kuin me "fanit"), Pete ja bändi valloittivat koko porukan bilettämään. Tietysti takuuvarmoilla cover-hiteillä oli osuutensa asiaan (Autiotalo, Let me entertain you...), mutta kyllä Peten oma materiaalikin tuntui kelpaavan. Luovat yleisön joukkoon hyppäämiset, sekä laulatus- ja huudatussessiot sujuivat Peteltä aidon rock-staran elkein, mutta tauoilla Pete kierteli rennosti juttelemassa mukavia - ja roudasi bändin kanssa ilman mitään diivailuja. Esiintymisessä oli energiaa, heittäytymistä ja puhdasta iloa, ja laulu oli vielä reilusti upeampaa kuin levyllä!

En voi käsittää, miten Peten suosio on vielä niin pientä (siis paino sanalla vielä - toistaiseksi!!). No, ihmiset ei varmaan itsenäisesti löytäneet Jos Nukun Kiltisti Sohvalla-levyä, kun ei sitä markkinoitu mitenkään - säälittävää verrattuna tämän vuoden Idols-tähtien bussinkylkikuviin ja kokosivumainoksiin. Ja kun levy on myynyt vähän, keikkojakin Pete joutuu metsästämällä metsästämään. Mutta pakko uskoa, Peten takia, ja tietysti itsekkään itseni takia (haluan pian taas keikalle!), että suosio on nousussa. Pakkohan Peten ja O'jessin maineen on levitä Gardenin tyylisten loistokeikkojen jälkeen!

...vanhoilla päivillä myös irc-galleriaan (ehkä se on hyvä tutustua aiheeseen ennenkuin satunnainen-linkki vie esim. oman lapsen sivulle). Hieman outoa profiloitua lähes pelkästään Pete Seppälän "fanina" (on sitä nyt 35.93 vuodessa vähän muutakin ehtinyt), mutta kun nyt tää koko homma lähti siitä, että piti tsekata keskustelupalstatutun naama ennen Pete-keikkaa...

Iästä puheenollen - rikoinkohan jotain kirjoittamatonta sääntöä siitä, ettei Wanhat saa numeroitaan paljastaa? Hieman yllätti Zero Nine-yhteisön keskiarvot - miten ne voi olla 20 vuoden paikkeilla? Bändin huippuvuodethan oli silloin kun tuo porukka keskimäärin syntyi! No hyvähän se vaan on, että nuoremmatkin ovat löytäneet Suomi-heavyn kuninkaat - riittää ehkä yleisöä bändin levynjulkkarikiertueelle, jos vaikka 2012 järjestäisivät moisen, kun 2004 N.E. Files Tour jäi väliin ;)

(sisäpiirivitsin selitys: Zero Ninen 3 edellistä levyä - jos kokoelmaa ei lasketa - ovat ilmestyneet 8 vuoden välein).

Takaisin siihen mistä lähdettiin eli Peteen. Ex-Idols-tähti kuulostaa ehkä vain teinitytöille (ja ikiteinitädeille) sopivalta artistilta, mutta haastan muitakin uhmaamaan ennakkoluulojaan. Laulut kertoo niin aitoja (tai aidonkuuloisia - mitä minä muka asiasta tiedän?) tarinoita nuoren miehen elämästä, että voisivat sopia jopa - gaasp! - teekkareille. Miniesimerkki: "olin ääliö ja sekoilin" (laulussa nimeltä Maanantai), ja ehdoton suosikkini: "Sanot ettei sul oo tapana, lähtee heti ekana iltana, mut huomaan aamulla, peset hampaasi omalla harjalla" (Jos nukun kiltisti sohvalla).

Tällaista tällä kertaa - saa nähdä tuleeko jatkoa koskaan....