Linuksen tietokoneharrastus muuttui vakavammaksi, kun hän aloitti vuonna 1988 tietojenkäsittelytieteen opiskelun Helsingin yliopistossa. Yhdellä alkuvuosien kurssilla opiskeltiin tietokoneiden toiminnasta huolehtivia erikoisohjelmia, käyttöjärjestelmiä, ja erityisesti modernia Unix-käyttöjärjestelmää. Jouduttuaan jatkuvasti tappelemaan omissa tietokoneissaan pyörivien kankeiden käyttöjärjestelmien kanssa Linus ihastui välittömästi Unixin loogisen kauniiseen rakenteeseen ja joustavuuteen siinä määrin, että hän halusi samanlaisen myös vasta hankkimaansa uuteen PC-koneeseen.
Linus osti koneeseensa toivorikkaana suppean ja lähinnä opetuskäyttöön tarkoitetun Minix-nimisen Unix-version, mutta ei ollut siihen lainkaan tyytyväinen. Koska Linus ei niukalla opiskelijabudjetillaan pystynyt hankkimaan täydellistä Unix-järjestelmää, hän päätti ryhtyä parantelemaan Minixiä itse kirjoittamillaan käyttöjärjestelmän osilla. Ensimmäinen tällainen pikku ohjelma, pääte-emulaattori, valmistui syksyllä 1991. Tästä pienestä pääte-emulaattorista alkoi pala palalta kehittyä kokonainen käyttöjärjestelmä, Linux.
Linus oli syystäkin ylpeä ohjelmoimistaan Linux-osasista, joten hän laittoi ne vapaasti ladattaviksi Internetiin, paitsi osoituksena ohjelmointitaidoistaan myös saadakseen niihin kommentteja ja parannusehdotuksia. Koska Linuksella ei ollut sen kunnianhimoisempia tavoitteita, oli yllätys melkoinen, kun ohjelmille alkoi välittömästi syntyä maailmanlaajuista käyttäjäkuntaa, joka laajeni muutamasta hakkerista nopeasti muutamaan kymmeneen ja pian jo useisiin satoihin innostuneisiin Unix-harrastajiin. He eivät tyytyneet pelkästään käyttämään Linuxia, vaan alkoivat laajentaa ja parannella sitä omiin tarpeisiinsa paremmin sopivaksi. Näin Linuxille syntyi laaja kehittäjäyhteisö, jossa Linus toimi itseoikeutetusti päällikkönä tarkistaen ehdotukset ja hyväksyen Linuxin tärkeimmät kehityssuunnat.
Linuxin lopullinen läpimurto tapahtui vuonna 1994, kun sen ensimmäinen virallinen versio 1.0 julkistettiin. Sen jälkeen Linuxia ryhdyttiin levittämään helposti asennettavissa jakelupaketeissa, jotka sisälsivät varsinaisen käyttöjärjestelmän lisäksi graafisen käyttöliittymän ja joukon erilaisia sovellusohjelmia mm. tekstinkäsittelyyn ja Internetin käyttöön.
Jatko on tietojenkäsittelyn historiaa: Linuxista tuli 1990-luvun lopulla kilpailukykyinen vaihtoehto Windows-käyttöjärjestelmälle ja vuonna 2012 Linuxilla on arviolta 60 miljoonaa käyttäjää, joista merkittävä osa Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan kehittyvissä maissa. Linux ei ole ainoastaan PC-kotikoneiden käyttöjärjestelmä, vaan se on joustavuutensa ansiosta levinnyt moniin muihinkin laitteisiin. Linux on esimerkiksi palvelinkoneiden yleisin käyttöjärjestelmä, ja sen varassa pyörii maailman kymmenen tehokkainta supertietokonetta. Linux löytyy lisäksi monista ajanvietelaitteista kuten matkapuhelimista, televisioista ja pelikonsoleista.
Linux on tuonut kehittäjälleen, Linus Torvaldsille, paitsi mainetta myös kunniaa ja mammonaa. Hänet on mm. nimetty Valittujen Palojen ”vuoden eurooppalaiseksi” vuonna 2000 ja yhdeksi Time-lehden ”kuudestakymmenestä maailmaa muuttaneesta sankarista” vuonna 2006. Suurin yksittäinen Linuksen saama rahapalkinto on varmaankin hänelle vuonna 2012 myönnetty 600.000 euron suuruinen Millennium-teknologiapalkinto.
Linux on paitsi käyttöjärjestelmä, myös avoimen lähdekoodin (open source) ohjelmisto. Avoimen lähdekoodin ohjelmistolla tarkoitetaan tietokoneohjelmaa, jota kuka tahansa voi vapaasti käyttää, muokata, kopioida ja jakaa edelleen, useimmiten täysin ilmaiseksi. Ilmaisen käytön lisäksi avoimuuden suurimpia hyötyjä on se, että avoimen lähdekoodin ansiosta ohjelmistolle saattaa syntyä – kuten Linuxin tapauksessa – tuhansien vapaaehtoisten jatkokehittäjien yhteisö.
Linux on hyvä esimerkki siitä, että parhaat ideat tuppaavat syntymään yliopistoissa, joissa vallitsee akateemisen vapauden luova ilmapiiri: Linuxin kaltainen kummajainen ei olisi ikinä voinut lähteä lentoon riskittömän kvarttaalitalouden pelisäännöillä toimivassa IT-alan yrityksessä. Millään yrityksellä ei sitä paitsi olisi ollut varaa palkata niin suurta joukkoa ohjelmoijia, jotka ovat vapaaehtoisesti ja omaksi ilokseen osallistuneet Linuxin kehittämiseen.
Linuxin maailmanlaajuinen kehittäjäyhteisö on puolestaan osoitus siitä, että tietojenkäsittelytieteessä kenen tahansa on mahdollista luoda uusia ja mullistavia innovaatioita: tarvitaan vain tietokone (halpakin riittää), intoa ja toki jonkinlaista luovuuttakin. Maailma on täynnä tällaisia pienestä liikkeelle lähteneitä ja suosioon nousseita ohjelmia ja niitä kehittäviä menestyviä yrityksiä, joten loppuun isällinen neuvo omaa alaansa etsivälle nuorelle ideanikkarille: ryhdy opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä ja koodaamaan. Oman tietokoneen hankkiminen ei ole välttämätöntä, sillä niitä ovat yliopistot pullollaan ja joissakin niitä jopa jaetaan opiskelijoille heidän omaan käyttönsä.
Jukka Paakki
Helsingin yliopisto
Tietojenkäsittelytieteen laitos
Maanantaina 22.10. järjestetään Millennium Youth Forum, jolloin Linus Torvalds tulee tapamaan nuoria tiedekeskus Heurekaan. Voit seurata suoraa lähetystä Hubi-yhteisöstä klo 13-17 ja osallistu chattiin.