Viime aikoina on tullut pohdittua yhteiskunnan käyttäytmisnormeja ja sitä, miten ne ovat muutamassa viimevuodessa muuttuneet. Ovatko ne? Ovat ne. Eivätkä ainakaan missään tapauksessa nimittäin parempaan suuntaan.
Tänään törmäsin täällä Galleriassa seikkaillessani kysymykseen siitä onko suomi päihdemyönteinen yhteiskunta. Olen katsellut täysi-ikäisen ihmisen silmin tätä maailmaa yli 10 vuotta ja sen kokemuksen pohjalta voin sanoa, että alkoholista on hiljalleen tullut varsinkin nuorten keskuudessa suorastaan itsestäänselvyys.
Ennen oli normaalia kieltäytyä alkoholin käytöstä. Se oli sallittua ja sitä katsottiin hyvällä. Oli hyvän miehen merkki jos ei ollut laitamyötäsessä harva se viikonloppu. Arkena juomista pidettiin vielä 90-luvulla vakavan alkoholismin merkkinä. Tänä päivänä asiat ovat kääntyneet suhteellisen täydellisesti päälaelleen. Enää ei ole jännittävää ja erikoista kertoa miten on vedetty pää täyteen viinaa viikonloppuna. Sen sijaan nyt retostellaan sillä kuka on vetänyt rajuimmat koomat keskellä kouluviikkoa. Raittiutta katsotaan kieroon, alkoholittomat ihmiset leimataan ituhipeiksi, hinteiksi, uskovaisiksi tai muiksi epänormaaleiksi hihhuleiksi. Herää kysymys, Miten tässä nyt näin on päässyt käymään?
Miksi alkoholin humalahakuinen juominen on tullut niin itsestäänselväksi osaksi yhteiskunnan jäsenten arkirutiineja? Eikö meillä suomalaisilla ole tarpeeksi ongelmia, vai miksi niitä pitää lisätä vielä kännäämälläkin? Totuus on kuitenkin se että alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa todella monenlaisia ongelmia. Perheväkivaltaa, hallitsematonta käyttäytymistä, liikenneonnettomuuksia, katutappeluita unohtamatta vakavia sairauksia, kuten maksan vaurioita ja aivosolujen tuhoutumista.
Ehkäpä se sitten on niin, että omasta sukupolvestani on pikkuhiljaa aika jättämässä ja me olemme jo nuorten silmissä toinen jalka haudassa olevia muinaismuistoja. Oma tulevaisuus on kuitenkin raitis, riippumatta siitä, mitä muut siitä asiasta ajattelevat.
- Kuulintu -
