Njávkka mu niera
Savkal čáppa sániid
Jeđđe litnásit
Leage nu liekkas
vai mon ni galbmo.
Juoiggas vel munnje."
-Sofia Jannok
Pääsin Suomeen! Ja ihanaa, pystyn lisäämään pitkästä aikaa galleriaan merkinnän. En tiedä onko tämä vain joku poikkeustilanne. Tosiaan tuon viime merkinnän jälkeen en ole pystynyt lisäämään ennen tätä hetkeä.
Mutta pääsin Suomeen! Sunnuntain lentoni peruttiin ja sain viiden tunnin jonotuksen jälkeen uudet liput maanantaiksi. Maanantaina lähdin neljältä aamuyöllä takaisin lentokentälle ja tilanne alkoi jo näyttää lupaavalta, kun ne ottivat mun laukunkin ja pääsin turvatarkastuksen toisella puolella business-loungeen odottamaan lennon lähtöä. Jutta tuli kanssani lentokentälle. Sen piti olla sunnuntaina sillä samalla lennolla mun kanssa, mutta sitten se sai eri lennot maanantaiksi. Se pääsi jo koneeseenkin, jossa se istui varmaan tunnin kunnes ne päästettiin pois sieltä, kun ei se kone tahtonut lähteä. Kymmenen aikoihin se pääsi takaisin koneeseen ja se kone lähti Pariisiin.
Minä palasin business-loungeen syömään muffinsseja. Loungessa tutustuin suomalaiseen Anniin ja saksalaiseen Martiniin joiden oli tarkoitus olla samalla lennolla kanssani. Mutta kas vain, sekin lento peruttiin. Eikä meitä edes päästetty ulos loungesta, kun sen ulkopuolella kuulemma oli liian vaarallista, kun ihmisiä oli niin paljon.
Anni soitti uudet liput meille ja sai viimeiset paikat tiistai-iltapäivän Amsterdamin lennolle. Vähän alkoi epätoivo iskeä, sillä tuo oli sitten meidän viimeinen mahdollisuus päästä jouluksi kotiin, koska niitä lentoja oli peruttu jo monta päivää ja kaikki lennot oli sitten täytetty niillä (=meillä) orvoilla.
Tiistaiaamuna, kun katsoin ulos ikkunasta, lunta pyrytti oikein kunnolla ja katu oli täynnä kinoksia. Kuulin, että aamun lennot Amsterdamiin oli peruttu, koska Amsterdam oli mukamas suljettu koko päiväksi lumen takia. Katsoin jo bussejakin etelään. No kentälle oli kuitenkin lähdettävä. Ja sitten kaikki alkoikin sujua! Business-lounge vain harmittavasti oli suljettu. Mutta pääsimme koneeseen ja se pääsi lähtemään. Ja laskeutuikin Amsterdamiin sen verran ajoissa, että ehdimme Annin kanssa juosta jatkolennollemme. Ja sekin lähti! Ja ei siellä Amsterdamissa mitään ongelmaa ollut, kaikki sujui loistavasti.
Laukkujen ehtimistä vähän jännitimme, mutta nekin saimme Helsingissä. Ihan ihmeellistä noiden kahden lentokenttäjumituspäivän jälkeen oli päästä lentämään!
Nyt tiedän, mitä tarkoitetaan sillä kysymyksellä: "menikö lento hyvin?" Jos lentokone nousi ilmaan ja laskeutui sinne minne pitikin niin silloin se lento meni hyvin. Aivan sama oliko matkalla sen verran turbulenssia, että sen vieressä istuneen rouvan punaviinit läikkyivät ympäriinsä. Kunhan kotiin pääsi. Laukkujenkin saapuminen on vain boonusta.
Tänään junailin Loimaalle. Saihan niitä junia pakkasessa märät sukat jalassa odotella puolitoista tuntia (koko ajan olivat saapumassa kymmenen minuutin päästä), mutta kyllähän sitä tiesi, että se sieltä tulisi. Suomessa sentään osataan aurata ja muutenkin selvitä elämästä lumen kanssa ilman, että se on katastrofaalinen ongelma.
Ja nyt tosiaan kuuntelen tuota itselleni joululahjaksi tilaamaa Sofia Jannokin levyä. Vapaa, lyhennetty käännös tuohon lainaukseen, jonka laitoin tuohon alkuun:
"Pidä minua kädestä
--
Kuiskaa kauniita sanoja
--
Pidä minut lämpimänä.
--"
Jos joku osaa saamea vähän paremmin niin saa toki suomentaa vähän paremmin tuon mulle. Mutta nyt oon aika onnellinen. Huomenna on jouluaatto. Ei tunnu siltä. En oikein edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Haluaisin mennä serkkuni kanssa perhekirkkoon päivällä, toivottavasti se onnistuu. Sitä ennen pitää viedä mummille kukka vanhainkotiin ja toivottaa hyvät joulut. Sitten syödään mammalla ja tullaan kotiin avaamaan lahjat joiden paketoiminenkin mulla toki on vielä vähän vaiheessa. Kovasti kyllä väsyttää, mutta jos sitä vielä söisi joulutortun ja joisi kahvia niin jaksaisi vielä tänään paketoida.
Mutta tosi ihanaa, musta on että niin montaa oikeasti kiinnosti pääsenkö mä kotiin jouluksi. Kirsten ja Miriam molemmat tarjoutuivat ottamaan mut niille ja Kirsten soitti muutaman kerran lentokentälle ja tarkkaili tilannetta netistä. Alankomaan isäntäperheeni myös tarjoutui ottamaan mut jouluksi, jos jämähdän Amsterdamiin, tekstaili mulle ja kertoi tarkkaileensa lentoani netistä. 16 ihmistä tähän mennessä on tykännyt kotiin-pääsemis-facebook-statuksestani ja monet rukoilivat puolestani.
Ei koskaan ennen kotiin pääseminen ole tuntunut näin isolta jutulta. Nyt vaan vielä toivon, että Martin pääsee jouluksi kotiin vaimonsa ja pienen tyttärensä luo ja voi viedä sen taas luistelemaan.
Ihanaa, lämmintä ja valkoista joulua kaikille<3!
http://www.youtube.com/watch?v=CyA64m_p3PY
Eteenpäin pyrkivä.