IRC-Galleria

Grew up in a small town
And when the rain would fall down
I'd just stare out my window
Dreamin' of what could be
And if I'd end up happy
I would pray

Trying hard to reach out
But when I tried to speak out
Felt like no one could hear me
Wanted to belong here
But something felt so wrong here
So I prayed I could breakaway

I'll spread my wings and I'll learn how to fly
I'll do what it takes till I touch the sky
And I'll make a wish, take a chance, make a change
And breakaway
Out of the darkness and into the sun
But I won't forget all the ones that I love
I'll take a risk, take a chance, make a change
And breakaway

haluan olla polyyppi


ikuisen huoletonta elämää..

Et uskalla lähestyä ihastustasi millään tavalla, sillä pelkäät karkottavasi tämän tunteillasi. Olet ihastunut koska ihastuksesi on ihminen, josta pidät. Hän saattaa olla kaverisi tai jok...u, jonka olet nähnyt heittävän pitkän katseen sinuun. Haaveilu on sinun alaasi, mutta sinulla on mahdollisuus toteuttaa ne... kunhan vain avaat suusi.

Ei lupaus sitte pitäny.

Siivosin sitte koko päivän. Tai no ehkä jostai 15.30 --> 22.15.
Vaihdoin vähä järestyst, mieliki muuttu kaks kertaa vaihdokse aikan. Minähän en jätä mitään puolitiehen/huonosti. Tyhmästä päästä saa kärsiä koko ruumis, niinhän se on.

Kalaanki vois olla kiva mennä, ku sais jonku kaveriks.

Sitte vähä näit epämahdollisempii toiveit

Sunrise keikal
sköpö
elämä
plus sit se mitä en sano äänee mut minkä kaikki tietää

Kuka opettas mut elämään tässä hetkessä?

Yllätän päivittäin itseni haaveilemasta jostain mahdottomasta. Tai ainaki mahdottomalta tuntuvasta. Koskaanhan ei tosin pitäisi sanoa, että jokin on mahdotonta. Mutta tuntuu mahdottomalta olla uskomatta, että haaveiluni eivät olisi mahdottomia.
Toisinaan haavemaailmani on pakokeino synkästä todellisuudesta, jossa jokaisen ajatuksen pitäisi olla realismi-sanan rajojen sisäpuolella. Nam, Susijengi biisistä tulee muuten niin paljon muistoja mieleen, näin aiheesta poiketakseni. Cheekkiä ei voi puolestaan kuunnella sitten yhtään ilman rajun keikkakuumeen nousua. Joten, elän päivittäin monta hetkeä haavemaailmassa, jossa yhdistän biisien tuomat hyvät muistot, mahdolliset tulevat sekä keikkakuumeen ja tietenkin armottoman, yksipuolisen rakkauden. Kun ton kaiken sekottaa, on ilmiselvää, että mistä/kenestä siellä haavemaailmassa oikeastaan haaveillaan. Ja se haaveilu muuten sattuu. Sitten siitä toipuu ja sitten taas sattuu, kun ei voi/osaa/edes todellakaan halua olla haaveilematta.
Onkohan haaveilu merkitty monenkin mystisesti kuolleen kuolinkertomukseen?

_ArkiPäivänVaras_