IRC-Galleria

hyhhyh.
kuinka ihmiset voivatkaan kuvottaa minua.
onneks ylihuomen muorilaan.
yäh.
...

On se kumma, kun mua ei kuunnella.
Mun viestejä ei lueta, tai luetaan, muttei tarpeeks tarkasti..
'mä en jaksa enää, eti joku muu jolle tekstata'
ja sit ihmetellää miks en vastaa!
Kiitos kiitos taas. =)))))
...että jos ei kerran tie mitä toinen puhuu,
niin on ainakaa turha lähettää viestin viestiä!


btw. mä en muista mitää viime kesästä.
paitsi et mentii ikkunoide kautta toiste huoneisii 8)

Se on sun heikko kohtas, sit ei ohjata järjellä
Ei hoitavaa lääket, täytyy koittaa vaan vältellä
Se on sun heikko kohtas, sit ei ohjata järjellä
Ei hoitavaa lääket, täytyy koittaa vaan vältellä

Mä tarviin mun annoksen, tarviin sen päivittäin
En voinu arvaa, että koskaan koukkuun jäisin näin
Se täyttää tyhjiön, poistattaa tarpeen
mut vaan hetkeks, et voi saada tarpeeks
Se on tänä päivän monen soittajan arkee
Mun maailmaa hallitsee tää voimakas tarve
Se ei oo terveellistä, ei, se ei oo tervettä
mut ilman sitä kaikki on päin persettä
Haluisin irti, tai en tiedä siit sittenkään
koska puutostila saa mut vieläkin itkemään
Ja mä oon itsekäs, heikko tässä koukussani
ja venaan päivän annosta niinku joulua, niin
on helpompi puhuu, kun toimia fiksusti
Eroon pääseminen vaatii voimia vitusti
Enkä tiedä, kestänkö vierotusoireita
Nää pelot on oikeita

Mä en pääse irti, mä oon koukussa
Se on sun heikko kohtas, sit ei ohjata järjellä
Mä en pääse irti, mä oon koukussa
Ei hoitavaa lääket, täytyy koittaa vaan vältellä

Mä tarvitsen sitä kuin ilmaa
(Mä tarvitsen sitä, jeah)
En pysty enää olemaan ilman
(En pysty olemaan ilman, dääm)
Mä tarvitsen sitä kuin ilmaa
(Mun on pakko saada, mä tarvitsen sitä)
En pysty enää olemaan ilman

Sex, drugs ja rokkistaranelämä
Kolminaisuus, jota tosissaan saa pelätä
Treenaus, keikat, naiset, musa
Oon koukussa, kaipaan kai vaihtelua
Jeah, mut totuus on vaan se
kun yks addiktio poistuu, niin toinen korvaa sen
Sä pakenet jotain sun pakkomielteisiin
ja pakkomielteet ajaa sut kammokierteisiin
En edes tiedä, mitä juoksen pakoon
mut sen tiedän, että Jare ei oo kuolematon
Haluan mun fixini, haluan ne kiksit siit
Vaik siitä seuraakin taas onttoja fiiliksii
mut ne poistuu taas seuraavassa sessioissa
Kuinka koukuttavaa voikaan --- olla?
Mä tarviin apua tai tää jatkuu aina vain
Jos se ei oo konkreettista niin se on Shyla Stylez, dääm

Mä en pääse irti, mä oon koukussa
Se on sun heikko kohtas, sit ei ohjata järjellä
Mä en pääse irti, mä oon koukussa
Ei hoitavaa lääket, täytyy koittaa vaan vältellä

Just so lonely, wondering why
I'm just too unsatisfied
with myself, i can't sleep
while i'm thinking these few things..

pää hajoo yms <3

Ahdistaaa
Itkettäää
Väsyttäää
Sattuuu ........................................ ja lista on loputon

Tuli tässä äsken Terhin ja Minnan kanssa puhuttua meidän Saksan leirikoulusta, ja etenkin siitä yhdestä päivästä mikä ei ollu tosiaan ihan mun päivä :D

Ensimmäiseks aamulla heräsin. Markus soitti mulle ja kysy et mitä meillä on koulussa tänään kun ei se tietenkään muistanu että me oltiin lähdetty sinne Saksaan. Sillä ei sit ollu muuta asiaa, ja kun mä sit olin kerta hereillä, päätin mennä parvekkeella käymään haukkaan raitista ilmaa ( tai no niin, kyl te tiedätte :D ). kun olin ollu siel vähän aikaa, Pauliina tuli kysyyn että lähdenkö aamupalalle kun kaikki muut olis jo lähdössä. Sanoin et poltan eka tän ja sit meikkaan ja tuun sitten perässä kun ehdin.
Kun olin sitten lähdössä parvekkeelta, huomasin yhden kivan jutun. Ne oli pamauttanu vahingossa parvekkeen oven lukkoon! :D Kirosin siinä sit itekseni ja yritin hakata parvekkeen ikkunaa, mut ei sitä tietenkään enää kukaan kuullu. Ja puhelinkin oli tosiaan jääny sängylle.
Olin siel sit yksin parvekkeella neljännessä kerroksessa, pelkkiä Saksalaisia ympärilläni. Itku oli kyl aika lähellä, varsinkin siinä vaiheessa kun ne Saksalaiset tuli aamupalalta ja ihmetteli et miks mä oon niin surullisen näkönen ja alko heitteleen mulle jotain leipiä kun ne luuli et mun oli vaan nälkä :D
Sit kun olin ollu siel tunnin, huomasin että Saana käveli siel alhaalla Saijan ja Suvin kanssa. Huusin sit niille täyttä kurkkua ja onneks ne sit kuuli mut. :D Käskin niitä hakeen jonkun joka vois aukasta meidän huoneen oven, ja ne sit alko soitteleen Inkalle ja Pauliinalle ja muille, mut ne olikin lähteny kauppaan.. :D sit meidän äitikin tuli viel siihen alas pällisteleen ja naureskeleen mua. Ei kyl vähään aikaan ollu niin paljoo vituttanu :D
Puol tuntii sit siitä niin tytöt tuli kaupasta ja pääsin vihdoin pois sieltä. En kyl pystyny sanoon sanaaka menin vaan suoraan aamupalalle. :D

Kun oltiin sit kaikki vihdoin valmiita, lähdettiin kohti Neuschwansteinin linnaa. Pysähdyttiin jollekkin huoltoasemalle syömään välissä, ja sit kun söin rauhassa sämpylää niin äiti tuli ehdottaan että meeppäs ottaan tuolta pihalta kun tuolla on toi traktori niin isälle sellanen kuva missä näkyy alpit taustalla. Aluks vänkäsin että en jaksa jne, mut loppujen lopuks nappasin sit vaan kameran pöydältä ja lähdin hermossa puolijuoksua sinne pihalle. Olin vissiin vähän ajatuksissani, mut siellä oli tosiaan sellaset lasiseinät joissa oli liukuovet, ja en sit kovin tarkkaan kattonu mistä menin ja MÄISKIS :D juoksin suoraan lasiseinää päin. Lensin sinne levälleni ja nauroin ja itkin samaan aikaan, ja sit vielä tyyliin kaikki keitä siellä huoltoasemalla oli käänty kattoon ja naureskeli siinä :D huuli ainakin turpos kivasti :)

Tää päivä jotenkin kummasti jäi mieleen. :D Oli kyl kokonaisuudessaan ihan loistava matka, millos lähdetään uudestaan? :)