Se Saden markiisi on sadisti,
ei päivänvarjo.
Joka seitsemäs nainen
Pariisissa vuonna 1789
on prostituoitu.
Mitä me muut olemme?
Markiisi maksaa huorille, jotta saa ruoskia heitä,
jotta he ruoskisivat häntä.
Markiisin käytös on tavallista,
hänen kirjoituksensa poikkeuksellista,
koska se tekee tavallisen näkyväksi,
Jumalan näkymättömäksi.
Kirjojen vuoksi hän elää
27 vuotta vankilassa.
Se Saden markiisi on sadisti,
ei päivänvarjo,
vaan polttolasi.
Markiisi on myös sosialisti,
valistusfilosofi vaatii tasa-arvoa,
yksityisomaisuuden lakkauttamista.
Siksi vallankumous päästää hänet vapaaksi,
nimittää tuomariksi vallankumoustribunaaliin.
Hän on tuomareista lempein,
ei rankaise edes anoppiaan,
jonka ansiota oli
Markiisin pisin vankeustuomio.
Hän kieltäytyy lähettämästä ketään giljotiiniin.
Sen vuoksi hänet tuomitaan taas vankilaan,
vallankumouksen petturina.
Se Saden markiisi on sadisti,
ei päivänvarjo,
vaan palovamma.
Miksi tämä sadisti ei halua katsella
touhukasta giljotiinia?
Koska hän pitää väkivallasta
tuhlauksena,
ei hyödyn tavoittelun välineenä.
Hän pitää väkivallasta, se on kivaa
itsetarkoituksellisena ylipursona,
jonka ainoa oikeutus on tunnon maksimointi.
Tämä vitalisoiva potentiaali häviää heti,
jos väkivallasta tulee hyödyntavoittelun väline.
Silloin väkivalta ei tunnu enää tunnu miltään,
kasvaa rauhassa kuin syöpä, tuhat kertaa
tuhat kertaa veren vitsiä suuremmaksi.
Se Saden markiisi on sadisti,
ei päivänvarjo,
vaan peili,
kuu.
Teemu Mäki, katkelma libretosta
Max Savikankaan Sulkapallo-oopperaan
(2004-2005).