IRC-Galleria

Olipa kerran kukkula, aika jyrkkä ja vihertävä.
Siellä sijaitsi kansakoulu, arvokkuutta siheltävä.
Säännöt olivat silloin ankarat, joutuivat koville poikaparat.
Ei saanut tunneilla kuulua oppilaiden ylimääräistä puhetta,
ellei halunnut itselleen karmeita nuhteita.
Sormet punottaen puhuvat oppilaat hiljenivät,
piti karttakepin näyttää tehtävänsä, ennen kuin keinot tepsivät.

Nykyään toimintatavat ovat ihan uudet, muistelee silti vanhat vaarit ja muorit:
'' Ei meilä sillon khansakhoulun aikhaan tuommosia humpuukia saanu tehdä,
ei ollu aikhaa, ja sormien pithi olha ehjät.
Punotusta ei khestäny helphosti, jäivät musthelmat hyvin pitkhiksi ajoiksi ''
Nykylapset kuuntelevat näitä tarinoita,
eivätkä välttämättä voi ymmärtää vanhusten horinoita.

Kuka hullu haluaa, että koulussa annetaan kepistä sormille.
Lasten kiljaisuhan käy opettajienkin korville.
Vanhukset silti vain hymyilevät kiikkustuolissaan.
Muistelevat hymyillen sitä villiä lapsuudenaikaa,
jokainen varmasti pienesti sitä kaipaa.

ps. tää on INSAID (:

Runoillut; Ella