”Jaaha, taas Jaanan piti mennä mainostamaan ja mainitsemaan työpaikalla olleensa mökillä aviomiehensä kanssa. Ei helvetti, onko sitä heteroutta pakko aina korostaa? Miksi täytyy aina ilmaista erikseen, että sattuu olemaan naimisissa juuri miehen kanssa ja on itse nainen? Onko sellaista pakko tuoda esille kaikkien meidän homojen, biseksuaalien, aseksuaalien ja panseksuaalien keskuudessa? Minusta paljon parempi ilmaisu olisi esimerkiksi puoliso, jolloin sukupuoli jäisi sopivasti piiloon, eikä tuota heteroutta tarvitsisi niin alleviivata. Jos ei muuta, niin ainakin Jaana voisi käyttää ilmaisua sulhanen, vaikka sekin on vahvasti toisen sukupuolta korostava termi. Aviomies on siinä mielessä kuitenkin pahin ilmaisu, että siinä erityisesti sanotaan MIES. MIES. AVIOMIES, AVIOMIES, MINÄ OLEN VITTU HETERO.
Aviomiehen lisäksi pitää tietty muistuttaa heteroseksin sivutuotteesta, lapsista. Lapset sitä ja tätä, meidän heteroiden tuottamat lapset, TE HINTIT ETTE NIITÄ SAA. En minäkään pakota ketään katselemaan mieheni illalla revittelemää ja arastavaa persereikääni, vaikkei tämä seksin lopputuote ole sekään lapsien tavoin kovin miellyttävä juttu.”
”Kävelin yksi päivä ihan normaalisti ihan tavallisen kaupungin keskiarvoisessa keskustassa, kun vastaan käveli niiiiiin stereotyyppinen heteromies kuin olla ja voi. Toisessa kädessä se piti naisensa kätöstä, toisessa avattua kaljaa. Hiukset olivat leikattu hieman korvat ylittäviksi, housut olivat siniset farkut, paitana oli huppari. Ruskeat hiukset, siniset silmät, kasvoissa aika näkyvästi sänkeä. Hiukset laitettu geelillä sipaisten, mutta heteronomaisen huolimattomasti. Hartiat olivat leveät ja kroppa näytti lihaksikkaalta. Ohi kävellessä tunsin kevyen haiskahduksen hikeä ja tuoksauksen deodoranttia. Minulla ei ole mitään heteroita vastaan, mutta onko sitä pakko tuoda esille noin stereotyyppisesti? Heterous on kuitenkin moniulotteisempi käsite kuin maskuliininen, lihaksikas heteromies kalja ja nainen kädessä. Heteroiden keskuudessa on myös ei-niin-heteromaisia heteroita, jotka eivät arvosta tällaista naurettavaa stereotypiaa.”
”Kävin eräs päivä DTM:ssä ja näin siellä hieman hämmentävän näyn: heteropari, siis tyttö ja poika, olivat tanssimassa siellä aivan muina miehinä. Osa katsoi hieman hämmästellen, mutta suurin osa vaikutti suhtautuvan asiaan tyynesti. Mitä ihmettä? Piti oikein katsoa lähempää, jos kyseessä olisikin vain homopari, jonka toinen osapuoli näyttää vastakkaiselle sukupuolelle, mutta ei, heteroita ne olivat. Ei siinä, hyväksyn heterouden, mutta tuntuihan se vähän hassulta. Vaatii ehkä sulattelua. Hyvä, että heteroiden oikeudet alkavat toteutua ja hetskuparit uskaltavat esiintyä julkisesti yhdessä.”
”Toisinaan kyllä tulee miettineeksi, miksi näihin Salkkareihinkin pitää nykyisin tunkea niin paljon tuota heteroseksuaalisuutta. Näytetään kaiken maailman isabellaholmien häitä ja tuolla Jirilläkin on sutinaa sekä Katarinan että exänsä Heidin kanssa. Pitääkö tuota tuputtaa oikein useammalla kuin yhdellä heteroparilla? Ennen vanhaan henkilöhahmot vain asuivat saman talon alla tv-sarjassa ja seksikohtaukset jätettiin kuvaamatta, lapsia kyllä syntyi. Aku Ankassa on tehty fiksusti ja selitetty jokainen lapsihahmo sisaren- tai veljenpoikana, jolloin hahmoa ei automaattisesti luokitella seksiä harrastavaksi heteroksi. Mutta nuo Salkkarit... Samoin Ismokin näyttäisi vokottelevan sekä tuota Kuulan Hellua että ex-vaimoonsa yhtä aikaa samassa hyväntekeväisyysgaalassa juuri ennen kuin joka hetero ammutaan jonkun homoterroristiryhmän myötä kuoliaaksi.”
”Isä oli aivan raivona, kun kerroin kaiken. Vein kumppanini Paavon käymään meillä ensimmäistä kertaa, söimme päivällistä, totesin kesken syönnin seurustelevamme... ja siitäkös elämä alkoi. Isä karjui, että tuo pitäisi heittää ulos täältä. 'Perkelettäkö sinä meidän tytärtä vokottelet!' Paavo lähti kiusallisen hiljaisuuden vallassa kuluneen ruokailun jälkeen, riitelimme lisää. Itkin aivan helvetisti. Isä kertoi koko ikänsä olettaneen minun olevan lesbo ja kertoi olevansa niin pettynyt. Lähdin ulos, istuin pihamme omenapuun alle ja annoin jo tyrehtyneiden kyynelvirtojen avautua uudestaan. Padot murtuivat. Kuulin yllättäen takaani askeleita: toinen isäni lähestyi minua ja istuutui viereeni. Hän sanoi, että oli aina jotenkin aavistanut, että olisin hetero. Kuulin häneltä kannustavimmat ja kauniimmat sanat mitä olen ikinä kuullut: 'Mira, vaikka isäsi onkin järkyttynyt, hän hyväksyy sinut omana itsenäsi. Me molemmat hyväksymme sinut juuri sellaisena kuin olet. Voit tuoda kotiin kenet tahansa. Olkoon poikaystäväsi sitten vaikka Frederik, meille tärkeintä on, että olet onnellinen kumppanisi kanssa.' ”
Entä jos Ismo olisikin järkyttynyt enemmän tyttärensä heteroudesta kuin poikansa Kallen homoudesta?
”Voi, kuinka kovasti haluaisin itselleni oman heterobestiskaverin! Olisi niin mahtavaa, kun olisi viimein kaveri, jonka suhteen voisi olla varma, ettei toinen tuntisi minuun vetoa. Tavallisesti tulee käytyä omien kavereideni kanssa shoppailemassa ja bilettämässä klubeilla, mutta heterokaverin kanssa voisin käydä miehekkäästi kaljalla tai vaikkapa rautakaupassa. Heterokaveri antaisi tyylivinkkejä autoni takaspoileriin liittyen ja katsoisi, etten lähtisi kaupungille ihan minkä tahansa kuntoisella kaaralla. Voisin valittaa heterokaverilleni miesongelmistani, ja hän ei keskeyttelisi turhaan, sillä problemani eivät kiinnostaisi häntä paskaakaan. Tärkeintä on puhuminen. Ehkäpä joskus saan vielä oman heterokaverin!”
// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/07/jos-heteroista-puhuttaisiin-kuin.html