Parin tunnin pelaamisen perusteella Deadly Preminition on... omalla tavallaan aika hurmaava. Tosin luultavasti tykkään siitä vääristä syistä.
Pälätystä: Minulle hyvä pelikokemus voi rakentua monista eri tekijöistä. Yksi niistä on se, kun omituisia, typeriä juttuja tapahtuu, ja hahmot eivät kiinnitä asiaan mitään huomiota. Tämä siksi, että osa minusta ottaa fiktion aina vakavasti, ja täten omituiselta tuntuvat asiat aiheuttavat hämmennystä aivoissani.
Skyrimissa minusta on hauskaa juosta pöydällä ja potkia astiat ja juustot nurin, koska minusta olisi hupaisaa jos oikeassa elämässä joku tekisi niin ja kaikki reagoisivat yhtä ilmeettömästi. (tajuan miten tyhmältä tuo kuulostaa.)
"Heh."
Luonnollisesti suurin osa peleistä aiheuttaa tämän kaltaista hauskuutta, ihan vain siitä syystä että ei ole vielä mahdollista tehdä pelejä niin että hahmot reagoisivat kaikkeen realistisesti. Arvatkaa mikä oli parasta Hitman: Blood Moneyssa? Pyöriä paikallaan. Koska se oli hyvin epäsopivaa ja epätodennäköistä käytöstä herra Neljäseiskan kaltaiselle kaverille.
Kyllästytin aikoinaan kaikki Thief - Deadly Shadows "fanficeilläni", joiden pohjimmaisena ideana oli samanlainen lapsellinen ilo jota sain pelin päähenkilön epäkorrektista käytöksestä. En voi liiaksi korostaa miten paljon hupia saan sellaisesta.
Asiaan. Deadly Premonition on tehty tällaisesta kamasta. Ensinnäkin, päähenkilö käyttäytyy normaalistikin täydellisen omituisesti. Hän puhuu (ääneen) mielikuvituskaverilleen, ennustaa tuijottamalla kahvikuppiin, ja on muutenkin kummallinen. Muut hahmot ovat järjestään melkein yhtä omituisia.
Noniin, voisi luulla että se veisi minulta ilon kun peli tekee itsestäänkin kaiken kummallisesti, mutta ei se yllättäen vie. Jos kyseessä olisi piirrossarjamainen hassunhassu maailma, mikään ei ehkä hetkauttaisi, mutta koska kyseessä on (ainakin olevinaan) realistinen maailma, yhtälö on tarpeeksi ristiriitainen pitääkseen tuon tietyn osan aivoistani jatkuvassa hämmennyksessä. Se on kivaa.
Tietysti, peliin kirjoitetun omituisuuden lisäksi saan myös vapauden sekoilla omin päin. Hienointa äskeisessä pelituokiossa oli - ei suinkaan hupsujen zombien ammuskelu vaan se kun kaahailin ja törttöilin autolla pitkin kaupunkia, ilman että kyydissä olleet sheriffi ja apulaissheriffi reagoivat asiaan mitenkään. Hihittelin kuin vajaaälyinen.
Jep, käytin 350 sanaa kertoakseni miten paska huumorintaju minulla on. Ei liene yllätys että asun yksin.
05.04.2009 20:50 <mmiiä> hahahaha rosa iha pihal ;D
05.04.2009 20:51 <PÄ> eikun ihan sisällä kyllä datailen.
05.04.2009 20:51 <PÄ> ::D
05.04.2009 20:52 <mmiiä> kerro mulle miks hajosin iha vitun pahasti tolle ;
o
05.04.2009 20:56 <PÄ> oon niin hyvä heittää tällasta paskaa läppää. näin käy useemmin kun halusin, en vaa voi sille mitää !