IRC-Galleria

Jee pääsee sittenkin yökahvilaan! (:
Tänään on koko päivän ollu aika kumma fiilis, toisaalta sellanen leijuntafiilis mut toisaalta sellanen et ootan millon ne pilvilinnat sortuu romahtaa murtuu menee rikki.

+ Musta jotenkin tuntuu et miitti jää välistä...
Syökää ikkunalautoja prkl.

pilvet kasaantuu, maailma on harmaa
en jaksa enää uskoo et aurinko vois vielä paistaa
risu kasaan ei aurinko paista, liikaa esteitä sen tiellä
sade paiskoo naamaan karua maailmaa
sen kylmät totuuden pisarat herättää mut
mä en murru vielä, hetkeks viel jään sateeseen
haluun muistaa sen etten enää siihen kaadu uudelleen
siihen maailman murheiden lätäkköön, mä lähen pois rankkasateesta en kato taakse,
mä jaksan tän, mä pidän tän myrskyn sisälläni
en kaada tätä muitte niskaan, oma maailma tässä mulle raivoaa
en mä muille tätä haluu huoleks antaa
oon mä ennenki myrskyt setviny, ei tää oo uutta
mut joku täs painaa, enemmä ku enne
en tiiä mikä mut tää on erillaista ku viimeks
mä en ehkä sittenkää jaksa vaik luulin, ehk mä oon väsyny
ehkä mä en jaksa, must tuntuu etten pakoon pääse
oon vankilassa, joku voima mua pitää omana
ei päästä mua menemää

Tää on Ghost Hunt fanfic. Ja tätä alkua ei ymmärrä jos ei ole tutustunut tähän kyseiseen kirjasarjaan/mangaan/animeen. Toi Main ja Madokan keskustelu löytyy sarjasta, mut menin ja muutin sitä vähän. Ja koska kyseistä sarjaa ei ole saatavilla suomeksi (?) niin jouduin vähän terästyttämään englannin kielen taitojani. Siis kun suurin osa tuosta keskustelusta on suoraan käännetty suomeksi (lol, feilaan siinäki XD). Ja oma tarinan tapainen alkaa siis siitä kun nuo yhet tyypit jumii siellä oven takana.

Periaatteessa osasin selittää oikein :D Mut ne, jotka tään sattuu ehkä lukemaan (jos kukaan jaksaa vaivautua minun itseni lisäksi) saa toki kommentoida. Haukkua saa, mutta nätisti. Kirjoitusvirheistä saa ja pitää mainita. Ja ne onnistuneimmatki kohdat voi poimia sieltä jostain (mahtuupa tähänki paljon feilaamisia tai onnistumisia, tämmönen raapale). Mut joo, kivaa tulee olemaan ku kirjotan tätä lisää.

HUOMIO! Paritan tässä mm. kaks miespuolista henkilöä keskenään! (Vaikka Naru ja Mai kuuluu oikeasti yhteen, oli ihan pakko kirjottaa homoilua kun nyt sain inspiraation)!! Tulipa pitkä jaaritus. LOL, ei minua väsytä XD







Heartbeat

Se päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Lapset leikkivät koulujen pihoilla ja varttuneempikin väki malttoi pysähtyä hetkeksi ja hymyillä. Iloiset äänet kantautuivat Main korviin, joka oli hetkeksi unohtunut tuijottamaan edessään olevaa kirjahyllyä. Itse hyllyssä ei ollut mitään kiinnostavaa, mutta Main päässä risteilevät ajatukset olivat todella mielenkiintoisia. Hän oli väsynyt edellisestä kummituksen karkoitus -keikasta, mutta jaksoi silti suoda ajatuksen jos toisenkin Narulle. Mai ei voinut sille mitään, mutta Naru sai hänen sisuskalunsa vääntymään ja perhoset liitelemään luvatta hänen vatsassaan. Toki hän mietti myös sitä, oliko hänellä todella energiaa pelkkään haaveiluun. Vaikka hän tiesi kuinka kusipää Naru osasi olla, hänen ajatuksensa oli kuin liimattu pikaliimalla kiinni Naruun. Maita alkoi naurattaa kun hän yritti nähdä mielessään kuinka hänen omat ajatuksensa seurasivat Narua kuin varjo.

Hihittäessään itsekseen hän ei huomannut, että ovi aukesi ja sulkeutui. Mai säikähti hypähtäen sohvalta kun Madoka heilautti kättään hänen kasvojensa edessä. Madoka hymyili tavalliseen tapaansa.
"Anteeksi. En tahtonut säikyttää, olit vain niin ajatuksissasi, ettet kuullut kun tervehdin sinua", Madoka sanoi anteeksi pyytävästi.
"Ah, ei se mitään. Minä, tuota... Tervetuloa! Haluaisitko teetä?"
"Ei kiitos. Missä Naru ja Lin ovat?"
"He lähtivät syömään lounasta. Oliko sinulla syy miksi tulit?"
"Ei se mitään, tulen myöhemmin uudestaan. Ehkä poikkean itsekin syömään."
"Kerronko heille, että kävit?"
"Se on salaisuus."
Madokan salaperäisyys sai Main hieman hämilleen, mutta hän ei voinut olla hymyilemättä. Kun he olivat kahden hän tajusi, että nyt olisi oiva tilaisuus kysyä Narusta ja hänen elämästään.
"Mori-san?" Mai aloitti varovaisesti.
"Niin?"
"Millaiset Narun vanhemmat ovat?"
"Kuinka niin? He ovat normaaleja ihmisiä", Madoka vastasi ihmetellen.
"Normaalit ihmiset eivät lopeta ala-ikäisen lapsensa lähettämistä kouluun", Mai totesi.
"Ahahaa, totta. Hänen isä on yliluonnollisien asioiden metsästäjä."
"Mitääh? Hän jatkaa siis isänsä jalan jäljillä?"
"Ahaa, kyselet siis henkilökohtaisella tasolla?"
"Niin, no joo..."
"Naru ei ole ihminen, joka avautuu helposti muille ihmisille, mutta ei ole mitään syytä ylläpitää salamyhkäisyyttä. Minulla on kuitenkin jotain muuta kerrottavaa..."
"Todellako?" Mai innostui ja sai Madokan hymyilemään entistäkin valoisammin.
"Kyllä, tule lähemmäs. Se on salaisuus. Ethän kerro kenellekään?"
"En kerro."
"Hyvä. Itse asiassa Naru ja Lin aikovat karata yhdessä."
"Aikovat... karata... yhdessä? Na...MITÄ?!" Mai luuli saavansa sydänkohtauksen. Hengästyneenä hän vajosi sohvalle istumaan.
"Eikö olekin pyöristyttävää?"
"Todellakin. Sinähän pilailet, etkö vain?"
Keskustelu jatkui yhtä päättömänä pitkän tovin eikä kumpikaan tiennyt, että SPR:n toimiston oven takana seisoivat Naru Ja Lin, jotka kumpikin kuuntelivat järkyttyneenä heistä käytävää keskustelua. Linillä oli pieni aavistus siitä mitä Narun päässä tapahtui sillä hetkellä, mutta hän olisi yllättynyt jos Naru olisi sanonut ajatuksensa ääneen.

Sanomatta sanaakaan Naru kääntyi ja marssi ulos auringon paisteeseen. Lin jäi hämmentyneenä tuijottamaan Narun perään. Oli näköjään vieläkin paljon asioita, joita Lin ei tiennyt Narusta.


-JATKUU-

Alotan taas laihuttaan ;)
Heti ku kerkeen, eli ens viikolla ;-)
Vaikka ei varmaan sillonkaa kerkee joten juoksen yöllä ympyrää pihalla ku on nii valosaaki.
Varokaa naapurit: Marjo laihuttaa joten ette nuku vieläkään täydellisiä unia. Et meijä talossa ois muka joskus hiljasta?
Neverr... ;D

SIENILAULU (irina - pokka)

yhtä toivon enemmän kuin muuta
et' uuden korin sieniä saisin
ja etÂ’ tuntisit oikeesti
miten paljon mä kärsin
ja miten kerran toisensa
jälkeen vierotusoireita tunsin
en mä väitä ettei muka mulla olis muistoo
et’ tein sen yhä uudelleen
vielä kerran uudelleen
pöllin sulta sieniä, ilman mitään väliä

refrain;
sienii sul' on ainakin, se on käynyt selväksi
liikaa oon sen varjolla
jo varastanut korillisii
mistä sain sen käsityksen
et' noin voin tehdä toisille
mut' se sun täytyy kyllä myöntää
sul' on sienii ainakin

mä en tahtois kantaa turhii oireit'
mut' en koskaan sitä ääneen sano en
mä pelkään että joskus peilistäs
katsoo mun kaltainen
sä et' suutu etkä raivoo, etkä huuda,
vaikka sienii pöllinkin
yksi ainoo sieni joka sulle kuuluisikin

kertoo enemmän kuin kaikki sienet yhteensä
siitä mitä tapahtuu gegelandian sisällä
ja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
kun saisin korin sieniä, ilman luvatta viemistä
tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua
kuinka suurii oireita saan sienistä vieroituksessa?
oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua
avasit mun silmät enkä ota enää luvatta

refrain

~*~*~*~

kenellä tuli tylsää? XDDDDs <3

Liian monta Sin triple chocolate kakkua... joku taas innostu keskellä yötä leipomaan T=T hahah no nyt saa lihottaa töissä sitten väkee ja antaa parille ystävälle kakkua XD

Eiköhän ne syötyä tule!

<3

(sketch)
jännää, nyt ei jotenki jaksa enää vituttaa tämmönen kotona istuminen. tai siis vituttaa mutta ei jaksa vituttaa enemmän kuin nyt. ei mtään multihuipentumia.

vois melkein jopa ehkä harkita jaksavansa tehdä koulutyötä. mutta ei nyt ihan kuitenkaan..

taidan siis mennä ja tehdä loppuun sen artin työn jonka piti olla valmis jo tasan näppärä ympäripyöreä viikko sitten. kehtaan mennä kouluunkin maanantaina sitten. jees

pitää uskaltaa uskaltaa. ja jaksaa jaksaa.. jännää

Tulipas sitten taas vaihteeksi valvottua läpi yön. Ei vaan lainkas edes väsyttäny. Tiän, et täs aamupäiväl mul tulee sit kauhee uni, enkä millään viittis men sit nuq, ku sit en taas ehtool saa unta. Unirytmi on nyt taasen hieman hanurillaan, ja hanurikin on epävireessä~~

No, olipahan jotain hyötyä tästäki, ku sain pitkästä aikaa taas insipistä alkaa skriivaa kaikenlaisia stooreja... Vaikkakin vain lyhyitä drabbleja (kieltäydyn käyttämästä sanan suomenkielistä vastinetta "raapale", koska se on yksinkertaisesti niin typerän kuuloinen), mutta sain ainaki jotain settiä ylös. x3

Lauralle vielä erikseen tiedoksi, että löysin jotain aikoja sitten (no ei ihan mammutinaikasia, ku tietsikkani kert tammikuussa korjattiin =D) vääntämiäni UruAoi-pätkiä, et jos haluut, ni voin niit sit joskus sulle lähetellä. (´▽｀)

Huomenta.. Löysin taas kerran itteni kirjottamas öisiä fiiliksiä.. :)
Jotenki pistäny silmää nykyää ku erilaisia ihmisiä tuomitaan (en nyt puhu rotu,väri jne) vaan esim galleriaski teiniäidit vastaan vihaajat..

Muualla taas skinit,pissikset jne :o Ärsyttää se turha tappelu ne jotka esim jaksais tutustuu aitoon skinhead kulttuuriin ja mistä se juttu lähti sillo aikoinaan seiskytluvul..
Ja pissikset nyt o pissiksiä mut minkäs teet ku maailma tarvii erilaisia ihmisiä pyöriäkseen..
Lapset äitejään iästä riipumatta jotenki niin turha tapella ku kaikki vois ottaa asteen rennommi ja antaa vaan asioiden mennä omalla painollaan!


Toinen mikä o suunattomasti jääny ärsyttää on tiettyjen entisen lähipiirini kuuluvien ihmisten käytös
varsinki ylimielisyys no vittu ollaan täysin suoria ku sitä o joskus niin mainostettu
Maje herää nyt vitun idiootti.. Oot muuttunu vaan pahemmaks mitä olit, Enne olit ainaki jotain näyttää silt et kusi noussu päähän niin pahasti.. Toivottavasti joskus opit myöntämään virhees ja tekee jotain itekki..

Ja taas tällee ihanan sekavaa tekstiä kellohan on sen 3:48 ja uni ei tuu.. Mut vois kans omia kuulumisii tähä heitellä ku huvittaa nyt kirjotellaki taas pitkäst aikaa..
Pidin tänä selvänä oloa niin kamalana asiana ja maailmanloppuna ettei pää kestäis no okei onha se pari kertaa hajoomispistees ollu ja nuorten kriisipistees käyty apua hakemas..
Mut päivä päivemmält on vahvempi olo.. Jotenki sisäistäny senki että jos mä nyt tosta vetäsen tota ja tota ja herään huome samat mul o ongelmatki..

Ja piti sitte galleriaanki tunnukset palauttaa et pääsee kyyläämään erästä tiettyä henkilöä ja uppoutumaan omiin hetkiin.. Esim lumen täytteiseen matkaan pasilan asemalle ja monia muita (:
Ja tänään käyty keskusteluki rentoutti ja helpotti oloa suuresti :)
Nykyään jopa kestää ihmisen ikävän toisen luo <3

Ja tää nyt o vaan ihanaa ittelee kirjottelua mut lukekaa ihmees jos haluutte :D