IRC-Galleria

Tää on Ghost Hunt fanfic. Ja tätä alkua ei ymmärrä jos ei ole tutustunut tähän kyseiseen kirjasarjaan/mangaan/animeen. Toi Main ja Madokan keskustelu löytyy sarjasta, mut menin ja muutin sitä vähän. Ja koska kyseistä sarjaa ei ole saatavilla suomeksi (?) niin jouduin vähän terästyttämään englannin kielen taitojani. Siis kun suurin osa tuosta keskustelusta on suoraan käännetty suomeksi (lol, feilaan siinäki XD). Ja oma tarinan tapainen alkaa siis siitä kun nuo yhet tyypit jumii siellä oven takana.

Periaatteessa osasin selittää oikein :D Mut ne, jotka tään sattuu ehkä lukemaan (jos kukaan jaksaa vaivautua minun itseni lisäksi) saa toki kommentoida. Haukkua saa, mutta nätisti. Kirjoitusvirheistä saa ja pitää mainita. Ja ne onnistuneimmatki kohdat voi poimia sieltä jostain (mahtuupa tähänki paljon feilaamisia tai onnistumisia, tämmönen raapale). Mut joo, kivaa tulee olemaan ku kirjotan tätä lisää.

HUOMIO! Paritan tässä mm. kaks miespuolista henkilöä keskenään! (Vaikka Naru ja Mai kuuluu oikeasti yhteen, oli ihan pakko kirjottaa homoilua kun nyt sain inspiraation)!! Tulipa pitkä jaaritus. LOL, ei minua väsytä XD







Heartbeat

Se päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Lapset leikkivät koulujen pihoilla ja varttuneempikin väki malttoi pysähtyä hetkeksi ja hymyillä. Iloiset äänet kantautuivat Main korviin, joka oli hetkeksi unohtunut tuijottamaan edessään olevaa kirjahyllyä. Itse hyllyssä ei ollut mitään kiinnostavaa, mutta Main päässä risteilevät ajatukset olivat todella mielenkiintoisia. Hän oli väsynyt edellisestä kummituksen karkoitus -keikasta, mutta jaksoi silti suoda ajatuksen jos toisenkin Narulle. Mai ei voinut sille mitään, mutta Naru sai hänen sisuskalunsa vääntymään ja perhoset liitelemään luvatta hänen vatsassaan. Toki hän mietti myös sitä, oliko hänellä todella energiaa pelkkään haaveiluun. Vaikka hän tiesi kuinka kusipää Naru osasi olla, hänen ajatuksensa oli kuin liimattu pikaliimalla kiinni Naruun. Maita alkoi naurattaa kun hän yritti nähdä mielessään kuinka hänen omat ajatuksensa seurasivat Narua kuin varjo.

Hihittäessään itsekseen hän ei huomannut, että ovi aukesi ja sulkeutui. Mai säikähti hypähtäen sohvalta kun Madoka heilautti kättään hänen kasvojensa edessä. Madoka hymyili tavalliseen tapaansa.
"Anteeksi. En tahtonut säikyttää, olit vain niin ajatuksissasi, ettet kuullut kun tervehdin sinua", Madoka sanoi anteeksi pyytävästi.
"Ah, ei se mitään. Minä, tuota... Tervetuloa! Haluaisitko teetä?"
"Ei kiitos. Missä Naru ja Lin ovat?"
"He lähtivät syömään lounasta. Oliko sinulla syy miksi tulit?"
"Ei se mitään, tulen myöhemmin uudestaan. Ehkä poikkean itsekin syömään."
"Kerronko heille, että kävit?"
"Se on salaisuus."
Madokan salaperäisyys sai Main hieman hämilleen, mutta hän ei voinut olla hymyilemättä. Kun he olivat kahden hän tajusi, että nyt olisi oiva tilaisuus kysyä Narusta ja hänen elämästään.
"Mori-san?" Mai aloitti varovaisesti.
"Niin?"
"Millaiset Narun vanhemmat ovat?"
"Kuinka niin? He ovat normaaleja ihmisiä", Madoka vastasi ihmetellen.
"Normaalit ihmiset eivät lopeta ala-ikäisen lapsensa lähettämistä kouluun", Mai totesi.
"Ahahaa, totta. Hänen isä on yliluonnollisien asioiden metsästäjä."
"Mitääh? Hän jatkaa siis isänsä jalan jäljillä?"
"Ahaa, kyselet siis henkilökohtaisella tasolla?"
"Niin, no joo..."
"Naru ei ole ihminen, joka avautuu helposti muille ihmisille, mutta ei ole mitään syytä ylläpitää salamyhkäisyyttä. Minulla on kuitenkin jotain muuta kerrottavaa..."
"Todellako?" Mai innostui ja sai Madokan hymyilemään entistäkin valoisammin.
"Kyllä, tule lähemmäs. Se on salaisuus. Ethän kerro kenellekään?"
"En kerro."
"Hyvä. Itse asiassa Naru ja Lin aikovat karata yhdessä."
"Aikovat... karata... yhdessä? Na...MITÄ?!" Mai luuli saavansa sydänkohtauksen. Hengästyneenä hän vajosi sohvalle istumaan.
"Eikö olekin pyöristyttävää?"
"Todellakin. Sinähän pilailet, etkö vain?"
Keskustelu jatkui yhtä päättömänä pitkän tovin eikä kumpikaan tiennyt, että SPR:n toimiston oven takana seisoivat Naru Ja Lin, jotka kumpikin kuuntelivat järkyttyneenä heistä käytävää keskustelua. Linillä oli pieni aavistus siitä mitä Narun päässä tapahtui sillä hetkellä, mutta hän olisi yllättynyt jos Naru olisi sanonut ajatuksensa ääneen.

Sanomatta sanaakaan Naru kääntyi ja marssi ulos auringon paisteeseen. Lin jäi hämmentyneenä tuijottamaan Narun perään. Oli näköjään vieläkin paljon asioita, joita Lin ei tiennyt Narusta.


-JATKUU-