IRC-Galleria

Me suomalaiset olemme äärimmäisen kilpailuhenkistä ja kateellista kansaa.
Emme koskaan lakkaa kadehtimasta jotain mitä jollain toisella on, emmekä koskaan tule tyytyväisiksi tai onnellisiksi. Kärsimme ns. yhdeksänkymmenen yhdeksän taudista, haluamme aina vielä jotakin ja taudinkuvaan kuuluu että saatuamme sen emme olekaan tyytyväisiä.

Odotamme että kunhan saamme vielä sen tai sen asian tai ne opinnot suoritettua niin vasta sitten voimme alkaa elää, KOSKA NIIN MEILLE ON OPETETTU. Tämä kypsymätön ja kehittymätön kilpailunhalu koskee myös varsinkin sosiaalisia suhteita ja seksielämää. Suomalainen ei siis tule koskaan onnelliseksi, koska hän ei osaa irtautua kilpailunhalustaan joka ruokkii sen ilkeää sisarpuolta kateellisuutta. Hän ei osaa irrottautua kvantitatiivisesta ajattelusta, KOSKA MEILLE ON OPETETTU ETTÄ VAIN MÄÄRÄ ON TÄRKEIN KAIKESSA.
Mutta eihän se niin ole, voisi joku huomauttaa.
Ainakin minulle laatu on aina määrää tärkeämpi kaikessa.;)

Kypsä, henkevä ja meditatiivinen lähestyminen asioihin, sekä kilpailusta ja kateellisuudesta irrottautuminen vaatii ensin kulkemista henkisellä polulla. Meditatiivisuutta taas on monenlaista, voimme meditoida ja saavuttaa syvemmän yhteyden universumiin hyvin monella tapaa, kunhan keskitymme täysin siihen mitä teemme. Myös vuodenaikojen tuoman muutoksen empaattinen aistiminen ja metsässä kulkeminen voi auttaa meitä aistimaan universumin sykkeen, auttaa meitä pääsemään henkiseen yhteyteen gaian kanssa ja ymmärtää kuinka herkkä ja elävä olento tämä planeetta on.:)