IRC-Galleria

"Psychosis

When everybody turns into tiny dolls and they have needles in their mouths and they hate you and you don't care because you have THE KNIFE!
AHAHAHAHAHAHA!!!"

Hm... Mietimpä tässä että...
Voiko yks kirja muuttaa jonkun ihmisen elämän?
Enpä usko mutta se voi antaa aika helvetin hyvän suunnan sille.
Ainakin niin mä uskon luettuani tän kirjan...
Tässä nyt lukenut sitä viime perjantaista asti...
Ja sanotaan nyt tässä suoraan että viime ajat on ollu todella masentavia ja aika ilottomia...
Mut.. Se olo on vaan jotenkin alkanu piristymään pikku hiljaa ja alkanu itekkin miettimään asioita hyvin toiselta kantilta päivä päivältä ja sivu sivulta kun luki tota kirjaa eteenpäin ja tänään tuossa äskettäin sain sen päätökseen...

En kyllä tiedä ihan tarkkaan mitä sanoa mutta voin kyllä täydestä sydämmestä suositella tuota kirjaa kaikille jotka luulee että oma elämänsä on paskaa tällä hetkellä ja myös muillekkin varsinkin kyseisen musiikin ystäville! Ei välttämättä auta kaikille mutta ainakin meikäläisellä on tällä hetkellä varsin valoisa mieli pitkästä, pitkästä aikaa...

Sanotaan nyt vielä että tulee kyllä takuulla olemaan oma suosikkikirja ja varmasti pitkään!

En halua alkaa omin kömpelöin sanoin kuvailemaan kirjaa joten kopsasempa tuosta takakannesta tuon tekstin...




Riippuvuuden musta raamattu ja paranoian korkea veisu


Siinä missä The Dirt - Törkytehdas on koko Mötley Crüe -miehistön sekoilusaaga, Heroiinipäiväkirja keskittyy bändin äärimmäisimpään sekopäähän Nikki Sixxiin.
Brutaaleissa ja koukuttavissa muistelmissaan mies paljastaa päiväkirjamerkintänsä vuodelta, jolloin Mötley Crüe oli maineensa huipulla ja Sixx yksityiselämänsä aallonpohjassa.

Tuon vuoden aikana heroiinista tuli ankean lapsuuden eläneen rocktähden isä, äiti, ystävä ja rakastettu. Päiväkirjamerkinnöissä euforia vaihtuu nopeasti epätoivoon, kun kovia nousuja seuraavat vieläkin kovemmat laskut ja Sixx pakenee vainoharjojaan saastaiseen vaatekomeroonsa. Mies ei pysähdy edes viimeisellä rajalla: hän kuolee yliannostukseen kahdesti ja rämpii takaisin elävien kirjoihin vain rännittääkseen lisää heroiinia.

Sixx myös kommentoi päiväkirja merkintöjään ja pohtii hämärän rajamailla viettämäänsä aikaa. Ääneen on päästetty lisäksi Tommy Lee, Vince Neil, Mick Mars, Slash, Bob Rock sekä joukko entisiä managereita ja tyttöystäviä, jotka tylyttävät omat näkemyksensä antisankarin edesottamuksista.


Tarvisko vielä antaa arvosana kirjalle...?
Kymmenen vitun plus sanon minä!

Sain sitte parhaan lahjan ikinä^^ Nimittäin paketista löyty mun kaikien aikojen idolini/jumalani Nikki Sixx:in elämäkerta eepos Heroiinipäiväkirja!!!!!!!!!!!!!!!!!! Siin on niin paljo asioita ja juttuja mihi ite voi samaistua, ettei pyhä tosikaan XDXDD Ja tästä Iso Kiitsa kuuluu siitä Pinkbarbielle <3


http://www.youtube.com/watch?v=wd2jMAavSVs&feature=related

Kirjaa varten tehty biisi^^

December 25th, 1986 - Van Nuys.

Merry Christmas.

That's what people say at Christmas, right?
Except normally they have someone to say it to.
They have friends and family,
And they haven't been crouched naked under a Christmas tree
with a needle in their arm like an insane person in a mansion in Van Nuys.
They're not out of their minds, they're not writing in a diary,
And they're definitely not watching their holiday spirit coagulate in a spoon.
I didn't speak to a single person today.
I figured why should I ruin their fucking Christmas.

I've started a new diary and this time I have a few new reasons.
One, I have no friends left.
Two, so I can read back and remember what I did the day before.
And three, so if I die, at least I leave a nice little suicide note of my life.

It's just me and you, diary. Welcome to my fucked up life.


Nobody would believe the shit that happens in my head, it's haunted.
Now that I've come down from the drugs
it seems like a sick play that I saw in a theater somewhere.
Thirty minutes ago, I could've killed someone.
Or better yet, myself.