Hajoamassa, epävarma, hämmentynyt, tarpeeton... tässä pisteessä elämäni on. Minun on joko lopetettava tai kuoltava - nyt on pakko päättää. Olen vetänyt keuhkoni ääriään myöten täyteen helvettiä ja olen yhä kuvioissa.
Ehkä Jumala on olemassa - ehkä - kenties on sellainen pelastusrengas. Jotakin tapahtui eilen illalla... jotakin hyvää, kuolin. Kuulostaa mielipuoliselta, eikö? Olo on tänään erilainen. Tuntuu, kuin olisin toiveikas ensimmäistä kertaa elämässäni. En muista koskaan olleeni onnellinen, mutta tuntuu kuin jokin olisi napsahtanut poikki. Olo on - en tiedä...
Eilisilta ei poikennut monista muista elämäni illoista - syöksyin kohti helvettiä ja toivoin, että kuolema toivottaisi minut tervetulleeksi syliinsä tai että voisin yksinkertaisesti turruttaa kivun ja täyttää sisälläni olevan tyhjiön. Olen liian heikossa hapessa kertoakseni koko illan tapahtumat, yritän tehdä sen myöhemmin. Siispä tässä tulee lyhyt versio:
Haimme Slashin, sen mimmifrendin Sallyn, Steven Adlerin ja Robbinin ja menimme Cathouseen. Paljon kolaa, viinaa, nappeja... en todellakaan muista yksityiskohtia. Jossain vaiheessa alkoi pätkiä niin kuin tavallisesti. Sitten palasimme Slashin hotelliin hakemaan vähän polakkaa. Olin liian tutkalla, joten annoin yhden jannun piikittää. Muutuin saman tien siniseksi. Kuulemma.
Steven ja Sally tulivat huoneeseen ja yrittivät elvyttää meikäläistä. Olen varma, että siinä vaiheessa nähtiin kaikki ne tavalliset kuviot, jotka liittyvät siihen, että nisti kuolee jonkun nurkkiin. Mutta sitten tapahtui jotain, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut - en pystynyt palaamaan elävien kirjoihin. Jengi soitti ambulanssin ja olin hyvää vauhtia irtoamassa ruumiistani.
Näin jotain... vittu... okei, tässä sitä mennään. Olin paareilla, lakana lärvin päällä. Näin jotain... siinä oli meikäläisen limusiini. Siinä oli itkeviä ihmisiä. Siinä oli ambulanssi... lakanalla peitetty ruumis, jota nostettiin ambulanssiin. Se olin minä. Näin sen kaiken.
Leijuin ilmassa, sen kaiken yläpuolella. En voisi tietää tätä, jos olin kuollut. En ymmärrä. Mutta jokin tuntuu erilaiselta. Täytyy vain kirjoittaa siitä myöhemmin. Nyt täytyy koota ajatukset.
Tiedot
- Luokittelu
- Kirjallisuus ja lehdet
- Perustettu
- 7.3.2006
- Tilastot
- Käyntejä: 7 295 (1.7.2008 alkaen)
- Koko
- 159 jäsentä
- Tyttöjä: 96 (61 %)
- Poikia: 63 (39 %)
- Keski-ikä
- 35,0 vuotta
- Otos: 101 jäsentä
- Tyttöjen keski-ikä: 34,5 vuotta
- Poikien keski-ikä: 35,7 vuotta
- Ylläpitäjä
- nyk-o
- Valvojat
- nyk-o
Jäsenet (159)
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
23. joulukuuta 1987 Van Nuys, klo 9.30Perjantai 23.12.2011 11:30
- Luokiteltu yhteisöihin
- Heroin Diaries Kirjallisuus ja lehdet
11. marraskuuta 1987 Hotelli, klo 3.10Perjantai 11.11.2011 01:06
Taistelen kaikkea vastaan. Tuntuu, että olen sodassa kaikkea ja kaikkia vastaan. En tajua... Miksen tunne mitään muuta kuin vihaa? Turtuneisuus on ainoa tila, jossa en tunne sitä. Hommat eivät futaa niin kuin ennen. Olen kyllästynyt kirjoittamaan siitä, mutta tämä on ainoa tapa purkaa tunteita. Olen niin vitun väsynyt, enkä tiedä miksi. Miksi sana "miksi" on aina meikäläisen kielen päällä - MIKSI?
Miksi minua kohdeltiin lapsena niin kuin kohdeltiin - aivan kuin olisin ollut vain tiellä?
Miksi äitini aina halusi olla jonkun muun kuin minun kanssa?
Miksi isä hylkäsi minut?
Miksi en usko tai luota Jumalaan?
Miksi olen olemassa?
Miksen pysty luopumaan huumeista?
Miksen löydä rakkautta?
Miksi, miksi, miksi...
Miksi minua kohdeltiin lapsena niin kuin kohdeltiin - aivan kuin olisin ollut vain tiellä?
Miksi äitini aina halusi olla jonkun muun kuin minun kanssa?
Miksi isä hylkäsi minut?
Miksi en usko tai luota Jumalaan?
Miksi olen olemassa?
Miksen pysty luopumaan huumeista?
Miksen löydä rakkautta?
Miksi, miksi, miksi...
- Luokiteltu yhteisöihin
- Heroin Diaries Kirjallisuus ja lehdet
29. huhtikuuta 1987 Van Nuys, keskiyöPerjantai 29.04.2011 20:36
En tiedä miksi, mutta uskon, ettei minun ole tarkoitus elää paljon pidempään. Teen hidasta, onnetonta kuolemaa hämmennyksen ja kysymysten keskellä. Omituista, kuinka minusta on tullut huumeet ja huumeista on tullut minä... elämme yhdessä täydellisessä sopusoinnussa.
Tiedonhalun, kenties jopa uteliaisuuden, aikanaan herättämä kysymys on lopulta vastannut itseensä. Kyse on kuolemankaipuusta, jota en saa karkotettua. En voi enkä halua paeta tästä vankilasta ennen kuin olen kulkenut tämän matkan loppuun. Se loppuu niin kuin alkoikin, yksinäisyydessä. Niin kuin syntymä, kuolemakin on yksinäinen kokemus.
Kuten Hemingway sanoi, ainoa asia, joka voi pilata päivän, on toiset ihmiset. Minä olen ihminen, joka on pilannut oman elämänsä...
Olen kadottanut täällä kokonaan ajantajun.
Tiedonhalun, kenties jopa uteliaisuuden, aikanaan herättämä kysymys on lopulta vastannut itseensä. Kyse on kuolemankaipuusta, jota en saa karkotettua. En voi enkä halua paeta tästä vankilasta ennen kuin olen kulkenut tämän matkan loppuun. Se loppuu niin kuin alkoikin, yksinäisyydessä. Niin kuin syntymä, kuolemakin on yksinäinen kokemus.
Kuten Hemingway sanoi, ainoa asia, joka voi pilata päivän, on toiset ihmiset. Minä olen ihminen, joka on pilannut oman elämänsä...
Olen kadottanut täällä kokonaan ajantajun.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Heroin Diaries Kirjallisuus ja lehdet
24. huhtikuuta 1987 Van Nuys, klo 1.40Sunnuntai 24.04.2011 03:30
Olo on kuin rotalla juoksupyörässä. Ensin diggasin meiningistä, sitten halusin päästä pois, mutta nyt tuntuu kuin joku pyörittäisi pyörää nopeammin ja nopeammin. Kaadun ja paiskaudun ympäriinsä enkä yksinkertaisesti pysty pysähtymään...
Meillä on jonkin verran lomaa, joten hommailemme kaikki omia juttujamme. Vince risteilee Karibialla ja käy vierailevana laulajana Bon Jovin keikoilla. Tommy pelaa golfia ja ajelee motocrosspyörällään. Mickille riittää, että se saa ostaa aseita ja odottaa kolmatta maailmansotaa... ja Sixx? Olen flippaamassa lopullisesti tässä haudassa, josta en pääse ulos...
Meillä on jonkin verran lomaa, joten hommailemme kaikki omia juttujamme. Vince risteilee Karibialla ja käy vierailevana laulajana Bon Jovin keikoilla. Tommy pelaa golfia ja ajelee motocrosspyörällään. Mickille riittää, että se saa ostaa aseita ja odottaa kolmatta maailmansotaa... ja Sixx? Olen flippaamassa lopullisesti tässä haudassa, josta en pääse ulos...
- Luokiteltu yhteisöihin
- Heroin Diaries Kirjallisuus ja lehdet
22. huhtikuuta 1987 Van Nuys, klo 13Perjantai 22.04.2011 16:00
Heräsin aamulla ja totesin, että talo on täynnä flindoja ja tyhjiä pussukoita ja röökintuhkaa... se on katastrofialue. Ihmisiä levyttää ympäriinsä, jotkut täysin alasti, toiset osittain... Kun menin vessaan, Steven Adler oli siellä nusauttamassa muijaa, jota mielellämme nimitämme Slaveksi... ja Slash kusi nukkuessaan varasänkyyn. Tällaisina hetkinä toivon vain, että kaikki häipyisivät...
Meikäläisen verensokerissa tai kemiallisessa dna:ssa täytyy olla jotain vikaa, koska voin muuttua maailman iloisimmasta jätkästä hetkessä äärettömän vittuuntuneeksi, vihaiseksi mulkuksi. Viime yönä kaikki tämä tuntui maailman siisteimmältä. Nyt vihaan tätä...
Vihaan tätä...
Vihaan tätä...
Meikäläisen verensokerissa tai kemiallisessa dna:ssa täytyy olla jotain vikaa, koska voin muuttua maailman iloisimmasta jätkästä hetkessä äärettömän vittuuntuneeksi, vihaiseksi mulkuksi. Viime yönä kaikki tämä tuntui maailman siisteimmältä. Nyt vihaan tätä...
Vihaan tätä...
Vihaan tätä...
- Luokiteltu yhteisöihin
- Heroin Diaries Kirjallisuus ja lehdet
20. huhtikuuta 1987 Van Nuys, klo 16Keskiviikko 20.04.2011 19:00
Voi vittu, että oli katastrofaalinen ilta.
Tapasin klubilla Andyn, jonka beesissä oli paljon muuta jengiä. Olo oli nihkeä heti kättelyssä, joten noin puolen tunnin kuluttua sanoin Andylle: "Lähdetään menemään, painutaan helvettiin täältä." Kaikki sen ympärillä flippasivat, koska Andy on nyt kuivilla ja ne tietävät, että minä en ole, ja Andy on aina vaarassa jäädä uudestaan koukkuun. Mutta en välittänyt siitä, tai mistään muustakaan... halusin vain päästä takaisin tänne.
Toin Andyn himaan ja näytin sille komeroni. Otin kaikki värkkini esille ja sanoin: "No niin, vedetäänpäs fiksit."
Se vain stondasi siinä mustalaisvaatteissaan ja kuittasi: "Jätkä on koukussa! Olet ihan nisti." Yritin sanoa, ettei kyse ollut mistään isosta jutusta, mutta se jäbä on kerran nähnyt meikäläisen kuolevan, joten se tietää totuuden. Sitten se häipyi.
Yksi toisensa jälkeen ystäväni hylkäävät minut.
Tapasin klubilla Andyn, jonka beesissä oli paljon muuta jengiä. Olo oli nihkeä heti kättelyssä, joten noin puolen tunnin kuluttua sanoin Andylle: "Lähdetään menemään, painutaan helvettiin täältä." Kaikki sen ympärillä flippasivat, koska Andy on nyt kuivilla ja ne tietävät, että minä en ole, ja Andy on aina vaarassa jäädä uudestaan koukkuun. Mutta en välittänyt siitä, tai mistään muustakaan... halusin vain päästä takaisin tänne.
Toin Andyn himaan ja näytin sille komeroni. Otin kaikki värkkini esille ja sanoin: "No niin, vedetäänpäs fiksit."
Se vain stondasi siinä mustalaisvaatteissaan ja kuittasi: "Jätkä on koukussa! Olet ihan nisti." Yritin sanoa, ettei kyse ollut mistään isosta jutusta, mutta se jäbä on kerran nähnyt meikäläisen kuolevan, joten se tietää totuuden. Sitten se häipyi.
Yksi toisensa jälkeen ystäväni hylkäävät minut.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Heroin Diaries Kirjallisuus ja lehdet
19. huhtikuuta 1987 Van Nuys, klo 16.50Tiistai 19.04.2011 19:50
Tajusin eilen jotakin. Kun olen koksupäissäni - romahtaakseni pian alas ja päätyäkseni psykoosin rajamaille - alan ystävystyä päässäni mölyävien äänien kanssa. Itse asiassa odotan innolla niiden kuulemista, kun laitan kiristyssidettä käsivarteeni. Aah, ystäväni demonit....
Pakko päästä ulos. Olen sopinut tapaavani Andy McCoyn yhdellä klubilla tänä iltana.
Pakko päästä ulos. Olen sopinut tapaavani Andy McCoyn yhdellä klubilla tänä iltana.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Heroin Diaries Kirjallisuus ja lehdet
8. huhtikuuta 1987 Van Nuys, klo 23Lauantai 09.04.2011 02:00
Tässä sitä taas istutaan. Jälleen yksin. Neula kyynärtaipeessa. Näyttelen taas uhrin osaa - vai kenties marttyyrin?
Niin paljon kuin bändin jätkistä diggaankin, minä myös vihaan niitä jannuja, koska niillä on läheisiä, jotka rakastavat niitä. En ymmärrä, miksi olen yksin vaikka minulla on niin suuri sydän.
Ehkä on minun valintani olla tällainen?
Ehkä minulla ei ole vaihtoehtoa?
Ehkä en tiedä?
Ehkä kyselen itseltäni kysymyksiä vain kuullakseni oman ääneni?
Niin paljon kuin bändin jätkistä diggaankin, minä myös vihaan niitä jannuja, koska niillä on läheisiä, jotka rakastavat niitä. En ymmärrä, miksi olen yksin vaikka minulla on niin suuri sydän.
Ehkä on minun valintani olla tällainen?
Ehkä minulla ei ole vaihtoehtoa?
Ehkä en tiedä?
Ehkä kyselen itseltäni kysymyksiä vain kuullakseni oman ääneni?
- Luokiteltu yhteisöihin
- Heroin Diaries Kirjallisuus ja lehdet
16. maaliskuuta 1987 Van Nuys, klo 19.35Keskiviikko 16.03.2011 20:12
Kamalinta maailmassa on se, että on refloissa ilman neuloja. Viime yönä rännitin vikalla ruiskulla ja se meni päreiksi. Neula katkesi keskeltä poikki. Kaipasin kuollakseni fiksiä, joten yritin vain tunkea katkennutta nysää suoneen... kaivoin ja raastoin ihoa yrittäessäni survoa tynkää sisään. Verta roiskui ympäri komeroa, ja minä vain ruiskutin krääsää minne tahansa ihoni alle ja toivoin, että se poistaisi tuskat. Luojan kiitos, se poistikin.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Heroin Diaries Kirjallisuus ja lehdet
15. maaliskuuta 1987 Van Nuys, klo 2.30Tiistai 15.03.2011 20:45
Tilanne alkaa olla se, että elämäni tuntuu jotenkin ymmärrettävältä vain silloin, kun olen täällä, komerossani.
En tajua ihmisiä... ei ole mitään paikkaa, jossa olo olisi siedettävä. En osaa elää. Tunnen itseni ulkoavaruuden olennoksi.
Kun ihmiset puhuvat minulle, en kuule niitä. Kun käyn jossakin, tunnen olevani yksin. Näen viestejä tv-ohjelmissa... kuulen ääniä, joita muut eivät kuule... tulkitsen ihmisten sanomiset väärin.
Olenko flipannut täysin? Joskus tuntuu, että itsemurha on ainoa ratkaisu.
En tajua ihmisiä... ei ole mitään paikkaa, jossa olo olisi siedettävä. En osaa elää. Tunnen itseni ulkoavaruuden olennoksi.
Kun ihmiset puhuvat minulle, en kuule niitä. Kun käyn jossakin, tunnen olevani yksin. Näen viestejä tv-ohjelmissa... kuulen ääniä, joita muut eivät kuule... tulkitsen ihmisten sanomiset väärin.
Olenko flipannut täysin? Joskus tuntuu, että itsemurha on ainoa ratkaisu.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Heroin Diaries Kirjallisuus ja lehdet
« Uudemmat
-
Vanhemmat »