IRC-Galleria

Saint-Exuperyn Siipien sankarit oli hyvä, vaikka kääntäjän älynero on muuttanut nimeksi jotain omaperäistä. Alkuperäinen nimi Terre des hommes, "Ihmisten maa", sopii sille ehdottomasti paremmin.
"Olen epäonnistunut, jos nyt ihailette lentäjää."
(En muista enää, missä kohtaa tuo luki, mutta jotain tuohon suuntaan se oli.)

Tykkäsin lukea tähtiulapalle lipumisesta, vastaan tulevien talojen tervehtimisestä, ukkosen katkaisemasta yhteydestä ja piinaavasta "hiljaisuudesta", kun konetta on vaikea hallita...
Välillä kirjoittelin pieniä pätkiä lehtiööni, osan vähän muuneltuina.
s. 43: "Täydellisyyttä ei saavuteta silloin kun ei enää ole mitään lisättävää, vaan silloin kun ei enää ole mitään poistettavaa."
s. 58: "Ruumiillinen draama järkyttää meitä vain silloin, kun meille osoitetaan sen inhimillinen sisällys."
s. 62: "Nojaudun kaivoon ja katselen nuoria neitosia. Parin askelen päästä näistä viehättävistä olennoista tunnen vieläkin voimakkaammin ihmiselämän mysteerin. Tässä maailmassa, jossa elämä hyvin helposti yhtyy elämään, jossa kukatkin kohtaavat toisensa tuulten vuoteessa, jossa joutsen tuntee kaikki muut joutsenet, vain ihminen rakentaa ympärilleen yksinäisyyden muurin.
Kuinka etäisiksi ihmisten sielunelämä tekeekään heidät toisilleen!"
s. 100: "Mutta kun ihminen kuolee, häviää hänen mukanaan kokonainen maailma."

Entisen orjan perässä kulkeva lapsilauma, kuuman hiekan muotoilemat näyt, meteoriitit näkinkenkähiekalla ja kaupungeiksi naamioituvat tähdet saivat jäädä kirjaan, koska tuntuivat siellä kaikkein hurjimmilta.

Yölento ei ollut yhtä hyvä, koska en tuntenut kokijan ääntä siinä tarinassa, joka kulki yhtä kronologisesti kuin kello. Vain kertojan ääni kaikui lentokentällä.

"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."
"Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa..."
-Kettu-