Huomaa kesän olevan ovella.
Pörriäisiä kämppä täynnä kun oven erehtyy avaamaan. Kaikenväriset sittisontiaiset ja banaanikärpästen steroidiserkut iskeytyy hampaiden väliin jokaisella hengenvedolla.
Aamulla ei enää herää siihen, että kissa pärisee kun sitä ei enää väsytä ja ruokaakin kaipais. Ehei, nyt herätään siihen että aurinko mollottaa sänkyyn, eikä auta vaikka viereisestä ikkunasta tuulisi niin että läskit lepattaa tuulessa, silti heräät hiestä märkänä siihen aurinkoon.
Ulkoa tullessa huomaat käsivarsia ja naamaa kiristävän siihen malliin, että on parempi huitaista päälle kasa rasvaa, tai parin päivän päästä naamasta hilseilee nahkat lattialle.
Kolmenkympin hellekeli pakottaa lähtemään ulos, vaikka joka paikka on ihan paskana liikunnasta jo muutenkin. Paidasta pystyy vääntämään hikeä jo parin kilsan jälkeen, mutta hupsista vain kun luistimet kulkivat 25 kilometriä tänäänkin. Pirkkalaan ja takaisin, vain koska keliä riitti.
Onneksi lenkin jälkeen tummat pilvet nousivat peittämään taivaan, että pystyi hyvillä mielin katselemaan leffan ja dippailemaan rehuja. Nomnomnom.